|
Šostakovitš, Dmitri (1906-1975): Dve basni I. Krylova op. 4
Kokoelman tiedot
| Säveltäjä | Šostakovitš, Dmitri (1906-1975) | hae vastaavia |
|---|---|---|
| Muut nimet | Kaksi Krylovin satua | |
| Teosten lukumäärä sarjassa | 2 | |
| Teosten lukumäärä Laura-tietokannassa | ||
| Sävelletty | 1922 | hae vastaavia |
| Lisätietoja | Kaksi laulua Ivan Krylovin eläintarinoiden teksteihin. |
Kokoelman laulut Laurassa
Strekoza i muravei op. 4 nro 1
Sävellyksen tiedot
| Säveltäjä | Šostakovitš, Dmitri (1906-1975) | hae vastaavia |
|---|---|---|
| Nimeke | Strekoza i muravei | hae vastaavia |
| Osa teoksesta/sarjasta/kokoelmasta | Dve basni I. Krylova op. 4 | hae vastaavia |
| Opusnumero | 4 | hae vastaavia |
| Opusalanumero | 1 | |
| Sävellysvuosi | 1922 | hae vastaavia |
| Esityskokoonpano | mezzosopraano, orkesteri tai piano |
Tekstin tiedot
|
Suomennoksen tiedot
|
||||||||||||||
Poprygun'ja strekoza leto krasnoje propela; ogljanut'sja ne uspela, kak zima katit v glaza. Pomertvelo chisto pole; net uzh dnej tekh svetlykh bole, kak pod kazhdym jej listkom byl gotov i stol, i dom. Vsjo proshlo; s zimoj kholodnoj Nuzhda, golod nastajot. Strekoza uzh ne pojot; I komu zhe v um pojdjot Na zheludok pet' golodnyj! Zloj toskoj udruchena, K Murav'ju polzjot ona: - Ne ostav' menja, kum miloj! Daj ty mne sobrat'sja s siloj, i do veshnikh tol'ko dnej prokormi i obogrej. - - Kumushka, mne stranno `eto: Da rabotala l' ty leto? - Govorit jej Muravej. - Do togo l', golubchik, bylo? V mjagkikh muravakh u nas Pesni, rezvost' vsjakij chas, Tak chto golovu vskruzhilo... - - A, tak ty... - - Ja bez dushi Leto celoje vsjo pela. - - Ty vsjo pela? `Eto delo! Tak pojdi zhe, popljashi! - |
Heinäsirkka ja muurahainen
Iloinen heinäsirkka lauloi koko kauniin kesän; ennen kuin se huomasikaan oli julma talvi jo tullut. Kaikki oli kuollutta; poissa kesän lämpö ja kirkkaus, kun pensaiden lehtien alta ei enää löytynyt ruokaa eikä asuntoa. Kesä on ohitse; talvi on tullut nälän ja puutteen se toi tullessaan; Sirkka ei enää laula; se ei onnistu siltä kun vatsa on tyhjä! Kohtalon murjomana se menee muurahaisen luo: ”Auttaisit nyt, hyvä ystävä! Että saisin voimaa kevääseen on vielä aikaa, anna minulla ruokaa ja juomaa.” ”Tyhmeliini, minun täytyy kysyä: Etkö tehnyt työtä kesällä?” sanoi muurahainen sille. ”Miksi olisin kiusannut itseäni? Vihreällä nurmikolla minä lauloin kauniita lauluja, sillä lailla viihdyin mukavasti…” ”Mutta silloinhan sinä…” ”Tähän asti koko kesän minä vain lauloin.” ” Ai että vain lauloit? Sillä lailla! Nyt on sitten jo aika tanssia!” |
||||||||||||||
Osel i solovei op. 4 nro 2
Sävellyksen tiedot
| Säveltäjä | Šostakovitš, Dmitri (1906-1975) | hae vastaavia |
|---|---|---|
| Nimeke | Osel i solovei | hae vastaavia |
| Osa teoksesta/sarjasta/kokoelmasta | Dve basni I. Krylova op. 4 | hae vastaavia |
| Opusnumero | 4 | hae vastaavia |
| Opusalanumero | 2 | |
| Sävellysvuosi | 1922 | hae vastaavia |
| Esityskokoonpano | mezzosopraano, orkesteri tai piano |
Tekstin tiedot
|
Suomennoksen tiedot
|
||||||||||||||
Osjol uvidel Solov'ja I govorit jemu: - Poslushaj-ka, druzhishche! Ty, skazyvajut, pet' velikij masterishche: Khotel by ochen' ja Sam posudit', tvojo uslyshav pen'je, Veliko l' podlinno tvojo umen'je? - Tut Solovej javljat' iskusstvo stal: Na tysjachu ladov tjanul, perelivalsja; To nezhno on oslabeval I tomnoj vdaleke svirel'ju otdavalsja, To melkoj drob'ju v drug po roshche rassypalsja. Vnimalo vsjo togda ljubimcu i pevcu Avrory; zatikhli veterki, zamolkli ptichek khory, i prilegli stada. Chut'-chut' dysha, pastukh im ljubovalsja I tol'ko inogda, vnimaja solov'ju, pastushke ulybalsja. Skonchal pevec. Osjol, ustavjas' v zemlju lbom. - Izrjadno, - govorit, - skazat' nelozhno, tebja bez skuki slushat' mozhno; a zhal', chto neznakom ty s nashim petukhom; jeshchjo b ty bole navostrilsja, kogda by u nego nemnozhko pouchilsja. - Uslysha sud takoj, moj bednyj Solovej Vsporkhnul i - poletel za tridevjat' polej. Izbavi Bog i nas ot `etakikh sudej. |
Aasi ja satakieli
Aasi näki satakielen ja sanoi sille: “Kuulepa, ystäväni! Sinä kuulemma laulat tosi mestarillisesti: Tahtoisin niin kovasti itse arvostella sinun lauluasi, kuullakseni, kuinka suuri sinun taitosi on.” Silloin satakieli alkoi näyttää taitojansa: Tuhannella eri tavalla sen ääni kimalteli. Milloin se kuulosti hiljaiselta ja kuin kaukaisten paimenhuilujen kaiulta milloin kiirivät sävelet lehdon halki kuin pienet helmet. Kaikki kuuntelivat sitä rakastettua aamuruskon laulajaa; tuulet pysähtyivät, lintujen kuoro vaikeni, ja karja lepäsi hiljaa. Tuskin hengittäen paimen katsoi sitä lumoutuneena ja kuunteluun uppoutuneena, satakieltä tarkaten hän hymyili paimentytölle. Satakieli lopetti. Aasi painoi päänsä maahan. “Menettelee,” se sanoi, “myöntää pitää, kyllä sinua kuunnella voi; mutta miksi ihmeessä et ota mallia kukolta; sinun pitäisi vielä harjoitella joskus voisit käydä hänen opissaan.” Tuomion kuultuaan satakieli-parka lensi pois – eikä palannut milloinkaan. Jumala varjelkoon meitä tuommoiselta kritiikiltä. |
||||||||||||||