Berg, Alban (1885-1935): Jugendlieder II
Kokoelman tiedot
Säveltäjä | Berg, Alban (1885-1935) | hae vastaavia |
---|---|---|
Teosten lukumäärä sarjassa | 45 | |
Teosten lukumäärä Laura-tietokannassa | ||
Sävelletty | 1904-08 | hae vastaavia |
Julkaistu | 1985 | hae vastaavia |
Kokoelman laulut Laurassa
Er klagt, daß der Frühling so kurz blüht
Sävellyksen tiedot
Säveltäjä | Berg, Alban (1885-1935) | hae vastaavia |
---|---|---|
Nimeke | Er klagt, daß der Frühling so kurz blüht | hae vastaavia |
Osa teoksesta/sarjasta/kokoelmasta | Jugendlieder II | hae vastaavia |
Sävellysvuosi | 1904-08 | hae vastaavia |
Esityskokoonpano | lauluääni, piano |
Tekstin tiedot
|
Suomennoksen tiedot
|
||||||||||||||
Kleine Blumen wie aus Glas seh' ich gar zu gerne, durch das dunkelgrüne Gras gucken sie wie Sterne. Gelb und rosa, rot und blau, schön sind auch die weißen, Trittmadam' und Himmeltau, wie sie alle heißen. Komb und gibb mir mittendrin Küßgens ohnbemessen. Morgen sind sie längst dahin und wir selbst vergessen. |
Hän valittaa, kun kevät on niin lyhyt
Pieniä lasinkaltaisia kukkia katselen niin mielelläni, tummanvihreän ruohon läpi ne kurkistavat kuin tähdet. Keltaista ja ruusunpunaa, sinistä ja punaista, valkoisetkin ovat kauniita, maksaruoho ja kihokkikin, mitä ne kaikki nyt sitten nimeltään ovatkin. Tule ja anna minulle niiden keskellä suukkoja niiden määrää laskematta. Huomenna ne ovat jo poissa ja meidätkin on unohdettu. |
||||||||||||||
Regen
Sävellyksen tiedot
Säveltäjä | Berg, Alban (1885-1935) | hae vastaavia |
---|---|---|
Nimeke | Regen | hae vastaavia |
Osa teoksesta/sarjasta/kokoelmasta | Jugendlieder II | hae vastaavia |
Sävellysvuosi | 1904-08 | hae vastaavia |
Esityskokoonpano | lauluääni, piano |
Tekstin tiedot
|
Suomennoksen tiedot
|
||||||||||||||
Geht ein grauer Mann durch den stillen Wald, singt ein graues Lied. Die Vöglein schweigen alsbald. Die Fichten ragen so stumm und schwül mit ihrem schweren Astgewühl. In fernen Tiefen vergrollt ein Ton. |
Sade
Harmaantunut mies vaeltaa hiljaisen metsän halki laulaen vanhaa laulua. Silloin linnut vaikenevat. Kuuset kohoavat niin mykkinä ja arkoina tuntien oksiensa painon. Ukkosen jyrinä häipyy kaukaisuuteen. |
||||||||||||||