Nahandove, ô belle Nahandove!
L’oiseau nocturne a commencé ses cris,
la pleine lune brille sur ma tête,
et la rosée naissante humecte mes cheveux.
Voici l’heure; qui peut t’arrêter, Nahandove,
ô belle Nahandove!
Le lit de feuilles est préparé;
je l’ai parsemé de fleurs et d’herbes odoriférantes;
il est digne de tes charmes, Nahandove,
ô belle Nahandove!
Elle vient.
J’ai reconnu la respiration précipitée
que donne une marche rapide;
j’entends le froissement de la pagne qui l’enveloppe;
c’est elle, c’est Nahandove,
la belle Nahandove!
Reprends haleine, ma jeune amie;
repose-toi sur mes genoux.
Que ton regard est enchanteur!
Que le mouvement de ton sein est vif
et délicieux sous la main qui le presse!
Tu souris, Nahandove, ô belle Nahandove!
Tes baisers pénètrent jusqu’à l’âme;
tes caresses brûlent tous mes sens;
arrête, ou je vais mourir.
Meurt-on de volupté, Nahandove,
ô belle Nahandove!
Le plaisir passe comme un éclair.
Ta douce haleine s’affaiblit,
tes yeux humides se referment,
ta tête se penche mollement,
et tes transports s’éteignent dans la langueur.
Jamais tu ne fus si belle, Nahandove,
ô belle Nahandove!
Tu pars, et je vais languir dans les regrets et les désirs.
Je languirai jusqu’au soir.
Tu reviendras ce soir, Nahandove,
ô belle Nahandove!
Ravel, Maurice (1875-1937)
Nahandove
Cycle / collectionChansons Madécasses
CatalogueM. 78:1
Translator
LanguageFinnish
Terms of useFree for use in concert leaflets
Singable translationNo
Nahandove, oi kaunis Nahandove!
Yölintu on aloittanut laulunsa,
täysikuu loistaa pääni yllä
ja nouseva kaste kostuttaa hiukseni.
Nyt on aika; kuka sinua mahtaa viivyttää,
Nahandove, oi kaunis Nahandove!
Lehtivuode on valmis,
olen sirotellut siihen kukkia ja tuoksuvia yrttejä,
se on sinun lumovoimasi arvoinen,
Nahandove, oi kaunis Nahandove!
Hän tulee.
Tunnistan kiihtyneen hengityksen,
joka johtuu nopeasta kävelystä,
kuulen häntä ympäröivän lannevaatteen kahinan;
se on hän, se on Nahandove,
kaunis Nahandove!
Tasaa hengitystäsi, nuori rakkaani,
lepää sylissäni.
Katseesi on niin lumoava!
Povesi kohoilee niin nopeasti ja
herkullisesti sitä puristavan käteni alla
Sinä hymyilet, Nahandove, kaunis Nahandove!
Suudelmasi tunkeutuvat sieluuni asti,
hyväilysi sytyttävät aistini liekkiin –
lopeta, tai kuolen!
Voiko intohimoon kuolla, Nahandove?
Kaunis Nahandove!
Nautinto välähtää lävitsemme.
Ihana hengityksesi rauhoittuu,
kosteat silmäsi sulkeutuvat,
pääsi nuokahtaa pehmeästi,
ja kiihkosi hiipuu uupumukseksi.
Olet kauniimpi kuin koskaan, Nahandove,
oi kaunis Nahandove!
Sinä lähdet, ja minä jään riutumaan ikävässäni ja halussani.
Riudun iltaan asti.
Sinä palaat tänä iltana, Nahandove,
oi kaunis Nahandove!
Yölintu on aloittanut laulunsa,
täysikuu loistaa pääni yllä
ja nouseva kaste kostuttaa hiukseni.
Nyt on aika; kuka sinua mahtaa viivyttää,
Nahandove, oi kaunis Nahandove!
Lehtivuode on valmis,
olen sirotellut siihen kukkia ja tuoksuvia yrttejä,
se on sinun lumovoimasi arvoinen,
Nahandove, oi kaunis Nahandove!
Hän tulee.
Tunnistan kiihtyneen hengityksen,
joka johtuu nopeasta kävelystä,
kuulen häntä ympäröivän lannevaatteen kahinan;
se on hän, se on Nahandove,
kaunis Nahandove!
Tasaa hengitystäsi, nuori rakkaani,
lepää sylissäni.
Katseesi on niin lumoava!
Povesi kohoilee niin nopeasti ja
herkullisesti sitä puristavan käteni alla
Sinä hymyilet, Nahandove, kaunis Nahandove!
Suudelmasi tunkeutuvat sieluuni asti,
hyväilysi sytyttävät aistini liekkiin –
lopeta, tai kuolen!
Voiko intohimoon kuolla, Nahandove?
Kaunis Nahandove!
Nautinto välähtää lävitsemme.
Ihana hengityksesi rauhoittuu,
kosteat silmäsi sulkeutuvat,
pääsi nuokahtaa pehmeästi,
ja kiihkosi hiipuu uupumukseksi.
Olet kauniimpi kuin koskaan, Nahandove,
oi kaunis Nahandove!
Sinä lähdet, ja minä jään riutumaan ikävässäni ja halussani.
Riudun iltaan asti.
Sinä palaat tänä iltana, Nahandove,
oi kaunis Nahandove!