Einsam in trüben Tagen
hab' ich zu Gott gefleht,
des Herzens tiefstes Klagen
ergoss ich im Gebet.
Da drang aus meinem Stöhnen
ein Laut so klagevoll,
der zu gewalt'gem Tönen
weit in die Lüfte schwoll:
Ich hört' ihn fernhin hallen,
bis kaum mein Ohr er traf;
mein Aug' ist zugefallen,
ich sank in süssen Schlaf.
In Lichter Waffen Scheine
ein Ritter nahte da,
so tugendlicher Reine
ich keinen noch ersah:
Ein golden Horn zur Hüften,
gelehnet auf sein Schwert -
so trat er aus den Lüften
zu mir, der Recke wert;
mit züchtigem Gebaren
gab Tröstung er mir ein;
des Ritters will ich wahren,
er soll mein Streiter sein!
Wagner, Richard (1813-1883)
Einsam in trüben Tagen
Cycle / collectionLohengrin
Composition year1845-48
CatalogueWWV 75
First performance28.8.1850, Weimar, Grossherzogliches Hof, joht. Franz Liszt
EnsembleSoprano, orchestra or piano
Published1850
AboutElsan uniaaria oopperan Lohengrin 1. näytöksen 2. kohtauksesta
Translator
LanguageFinnish
Published1920
Published inWagner, Richard: Lohengrin (libretto), Suomalainen Opera O.-Y.
Terms of useFree
Singable translationYes
Yksin mä mielin haikein
näin anoin luojaltain:
Oi Herra, tuska vaikein
sä poista rinnastain!
Se huokaus vaikeroiden
nous' silloin kuuluviin,
valtavin äänin soiden
ilmojen korkeuksiin.
Ja ääni viimein haipui,
kuin sammunut se ois, -
mun silmän' umpeen vaipui,
unen helmaan uuvuin pois.
Aseissa välkkyvissä
riens' urho tännepäin.
Ah, mointa oisko missä,
kuin hän, min silloin näin!
Kupeella kalpa se häilyi
ja sarvi kultainen,
noin loistossansa päilyi
tuo sankar' ihmeinen!
Hän lempeästi haasti
mua lohdutellen vain –
hänt' ootan toivokkaasti,
hän on mun puoltajain!
näin anoin luojaltain:
Oi Herra, tuska vaikein
sä poista rinnastain!
Se huokaus vaikeroiden
nous' silloin kuuluviin,
valtavin äänin soiden
ilmojen korkeuksiin.
Ja ääni viimein haipui,
kuin sammunut se ois, -
mun silmän' umpeen vaipui,
unen helmaan uuvuin pois.
Aseissa välkkyvissä
riens' urho tännepäin.
Ah, mointa oisko missä,
kuin hän, min silloin näin!
Kupeella kalpa se häilyi
ja sarvi kultainen,
noin loistossansa päilyi
tuo sankar' ihmeinen!
Hän lempeästi haasti
mua lohdutellen vain –
hänt' ootan toivokkaasti,
hän on mun puoltajain!