Les tringles des sistres tintaient
avec un éclat métallique,
et sur cette étrange musique
les zingarellas se levaient.
Tambours de basque allaient leur train,
les guitars forcenées grinçaient
sous des mains obstinées,
même chanson, même refrain.
Tra la la la tra la la la...
Les anneaux de cuivre et d'argent
reluisaient sur les peaux bistrées;
d'orange et de rouge zébrées
les étoffes flottaient au vent.
La dance au chant se mariait,
d'abord indécise et timide,
plus vive ensuite et plus rapide...
cela montait, montait, montait, montait!
Tra la la la tra la la la...
Les bohémiens, à tour de bras,
de leurs instruments faisaient rage,
et cette éblouissant tapage
ensorcelait les zingaras.
Sous le rythme de la chanson,
ardentes folles enfiévrées
elle se laissaient, enivrées
emporter par le tourbillon!
Tra la la la tra la la la... etc.
Bizet, Georges (1838-1875)
Les tringles des sistres tintaient
Cycle / collectionCarmen
Composition year1873-74
First performance3.3.1875
Published1875
AboutCarmenin aaria oopperan toisen näytöksen alusta
Translator
LanguageFinnish
Published1998
Published inBizet, Georges: Carmen (libretto), Kansallisooppera
Terms of useFree for use in concert leaflets
Singable translationNo
Helistin helähteli metallisin kajahduksin
ja tämän oudon musiikin tahtiin
mustalaisnaiset
hypähtivät pystyyn.
Baskilaistamburiinit löivät tasaista tahtia
ja hullaantuneet kitarat vinkuivat
vaativissa käsissä
samaa laulua, samaa kertosäettä.
Tralalala tralalala...
Kupariset ja hopeiset sormukset
välkehtivät kellervänruskealla iholla;
oranssin ja punaisenkirjavat kankaat
hulmusivat tuulessa.
Tanssi ja laulu yhtyivät,
ensin epävarmana ja arkana,
sitten eloisampana ja ripeämpänä,
yhä kiihtyen, kiihtyen, kiihtyen!
Tralalala tralalala...
Mustalaismiehet sydämen kyllyydestä
antoivat soittimiensa soida,
ja tämä korviahuumaava meteli
lumosi mustalaisnaiset.
Laulun rytmissä.
intohimoisina, hullaantuneina, kiihtyneinä,
he antautuivat huumaantuneina
pyörteen vietäväksi.
Tralalala tralalala...
ja tämän oudon musiikin tahtiin
mustalaisnaiset
hypähtivät pystyyn.
Baskilaistamburiinit löivät tasaista tahtia
ja hullaantuneet kitarat vinkuivat
vaativissa käsissä
samaa laulua, samaa kertosäettä.
Tralalala tralalala...
Kupariset ja hopeiset sormukset
välkehtivät kellervänruskealla iholla;
oranssin ja punaisenkirjavat kankaat
hulmusivat tuulessa.
Tanssi ja laulu yhtyivät,
ensin epävarmana ja arkana,
sitten eloisampana ja ripeämpänä,
yhä kiihtyen, kiihtyen, kiihtyen!
Tralalala tralalala...
Mustalaismiehet sydämen kyllyydestä
antoivat soittimiensa soida,
ja tämä korviahuumaava meteli
lumosi mustalaisnaiset.
Laulun rytmissä.
intohimoisina, hullaantuneina, kiihtyneinä,
he antautuivat huumaantuneina
pyörteen vietäväksi.
Tralalala tralalala...