Mein lieber Schwan!
Ach, diese letzte, traur'ge Fahrt,
wie gern hätt' ich sie dir erspart!
In einem Jahr, wenn deine Zeit
im Dienst zu Ende sollte gehn -
dann, durch des Grales Macht befreit,
wollt' ich dich anders wieder sehn!
O Elsa! Nur ein Jahr an deiner Seite
hatt' ich als Zeuge deines Glücks ersehnt!
Dann kehrte, selig in des Grals Geleite,
dein Bruder wieder, den du tot gewähnt.
Kommt er dann heim, wenn ich ihm fern im Leben,
dies Horn, dies Schwert, den Ring sollst du ihm geben.
Dies Horn soll in Gefahr ihm Hilfe schenken,
in wildem Kampf dies Schwert ihm Sieg verleiht;
doch bei dem Ringe soll er mein gedenken,
der einst auch dich aus Schmach und Not befreit!
Leb wohl! Leb wohl! Leb wohl, mein süsses Weib!
Leb wohl! Mir zürnt der Gral, wenn ich noch bleib!
Leb wohl, leb wohl!
Wagner, Richard (1813-1883)
Mein lieber Schwan
Cycle / collectionLohengrin
Composition year1845-48
CatalogueWWV 75
First performance28.8.1850, Weimar, Grossherzogliches Hof, joht. Franz Liszt
EnsembleTenor, orchestra or piano
Published1850
AboutLohengrinin hyvästijättö samannimisen oopperan lopusta (3. näytös)
Translator
LanguageFinnish
Published1920
Published inWagner, Richard: Lohengrin (libretto), Suomalainen Opera O.-Y.
Terms of useFree
Singable translationYes
Oi joutsenein!
Kuink' oisin suonut mielelläin
tän retken sulta säästäväin!
Yks vuosi vain, niin vapauteen
sä oisit päässyt ainaiseen.
Silloin sa muodoin vaihtunein
saapunut oisit riemuksein!
Oi Elsa! Vuoden vain ma oisin suonut
kanssasi viettää onness' autuaass'!
Silloin ois Graalin pyhä voima tuonut
sun veljes kadonnehen luokses taas.
Sittenkun tänne saapunee hän milloin,
tää sarvi ja miekka ja sormus anna hälle silloin:
tää sarvi hetkellä vaaran häll' avun antaa
ja taistossa tää miekka voiton suo; -
sormusta, oi, sen muistoks saa hän kantaa,
ken kerran luokses riensi auttamaan.
Nyt jää, nyt jää! Mun armahain!
Mua kutsuu Graal jo kiiruhtain!
Nyt jää! Nyt jää!
Kuink' oisin suonut mielelläin
tän retken sulta säästäväin!
Yks vuosi vain, niin vapauteen
sä oisit päässyt ainaiseen.
Silloin sa muodoin vaihtunein
saapunut oisit riemuksein!
Oi Elsa! Vuoden vain ma oisin suonut
kanssasi viettää onness' autuaass'!
Silloin ois Graalin pyhä voima tuonut
sun veljes kadonnehen luokses taas.
Sittenkun tänne saapunee hän milloin,
tää sarvi ja miekka ja sormus anna hälle silloin:
tää sarvi hetkellä vaaran häll' avun antaa
ja taistossa tää miekka voiton suo; -
sormusta, oi, sen muistoks saa hän kantaa,
ken kerran luokses riensi auttamaan.
Nyt jää, nyt jää! Mun armahain!
Mua kutsuu Graal jo kiiruhtain!
Nyt jää! Nyt jää!