Aoua! Méfiez-vous des blancs,
habitants du rivage.
Du temps de nos pères,
des blancs descendirent dans cette île;
on leur dit: Voilà des terres,
que vos femmes les cultivent.
Soyez justes, soyez bons,
et devenez nos frères.
Les blancs promirent, et cependant
ils faisaient des retranchements.
Un fort menaçant s'éleva;
le tonnerre fut renfermé
dans des bouches d'airain;
leurs prêtres voulurent nous donner
un Dieu que nous ne connaissons pas;
ils parlèrent enfin
d'obéissance et d'esclavage:
Plutôt la mort !
Le carnage fut long et terrible ;
mais, malgré la foudre qu'ils vormissaient,
et qui écrasait des armées entières,
ils furent tous exterminés.
Aoua! Méfiez-vous des blancs!
Nous avons vu de nouveaux tyrans,
plus forts et plus nombreaux,
planter leur pavillon sur le rivage:
le ciel a combattu pour nous;
il a fait tomber sur eux les pluies,
les tempêtes et les vents empoisonnés.
Ils ne sont plus, et nous vivons libres.
Aoua! Méfiez-vous des blancs,
habitants du rivage.
Cycle / collectionChansons Madécasses
CatalogueM. 78:2
Translator
LanguageFinnish
Terms of useFree for use in concert leaflets
Singable translationNo
Au-aa! Älkää luottako valkoisiin,
rannikon asukit.
Isiemme aikaan
valkoisia rantautui tälle saarelle.
Heille sanottiin: ”Tässä maata,
jota naisenne voivat viljellä.
Olkaa reiluja, olkaa hyviä,
ja tulkaa veljiksemme.”
Valkoiset lupasivat, mutta kaiken aikaa
he kaivautuivat syvemmälle maaperään.
He rakensivat uhkaavan linnoituksen,
he pitivät hallussaan ukkosta
suljettuna pronssiputkiin.
Heidän pappinsa halusivat antaa meille
Jumalan, joka oli meille outo.
Lopulta he alkoivat puhua
tottelevaisuudesta ja orjuudesta:
Mieluummin kuolema!
Verilöyly oli pitkä ja hirvittävä,
mutta huolimatta heidän syöksemästään ukkosesta,
joka murskasi kokonaisia armeijoita,
heidät kaikki tuhottiin.
Au-aa! Älkää luottako valkoisiin!
Olemme nähneet aina uusien tyrannien,
aiempaa voimakkaampina ja monilukuisempina
perustavan leirinsä rannalle:
taivas on taistellut meidän puolellamme
kaatamalla heidän niskaansa sateita,
myrskyjä ja myrkyllisiä tuulia.
Heitä ei enää ole, mutta me elämme vapaina.
Au-aa! Älkää luottako valkoisiin,
rannikon asukit!
rannikon asukit.
Isiemme aikaan
valkoisia rantautui tälle saarelle.
Heille sanottiin: ”Tässä maata,
jota naisenne voivat viljellä.
Olkaa reiluja, olkaa hyviä,
ja tulkaa veljiksemme.”
Valkoiset lupasivat, mutta kaiken aikaa
he kaivautuivat syvemmälle maaperään.
He rakensivat uhkaavan linnoituksen,
he pitivät hallussaan ukkosta
suljettuna pronssiputkiin.
Heidän pappinsa halusivat antaa meille
Jumalan, joka oli meille outo.
Lopulta he alkoivat puhua
tottelevaisuudesta ja orjuudesta:
Mieluummin kuolema!
Verilöyly oli pitkä ja hirvittävä,
mutta huolimatta heidän syöksemästään ukkosesta,
joka murskasi kokonaisia armeijoita,
heidät kaikki tuhottiin.
Au-aa! Älkää luottako valkoisiin!
Olemme nähneet aina uusien tyrannien,
aiempaa voimakkaampina ja monilukuisempina
perustavan leirinsä rannalle:
taivas on taistellut meidän puolellamme
kaatamalla heidän niskaansa sateita,
myrskyjä ja myrkyllisiä tuulia.
Heitä ei enää ole, mutta me elämme vapaina.
Au-aa! Älkää luottako valkoisiin,
rannikon asukit!