Am fernen Horizonte
erscheint, wie ein Nebelbild,
die Stadt mit ihren Türmen,
in Abenddämmrung gehüllt.
Ein feuchter Windzug kräuselt
die graue Wasserbahn;
mit traurigem Takte rudert
der Schiffer in meinem Kahn.
Die Sonne hebt sich noch einmal
leuchtend vom Boden empor
und zeigt mir jene Stelle,
wo ich das Liebste verlor.
Schubert, Franz (1797-1828)
Die Stadt
Cycle / collectionSchwanengesang
Composition year1828
CatalogueD 957:11
EnsembleVoice, piano
KeyC-molli
TempoMässig geschwind
Published1829
Translator
LanguageFinnish
Published inHeine, Heinrich: Laulujen kirja, suom. Yrjö Jylhä
Terms of useFree for use in concert leaflets
Singable translationNo
Taa taivaanrannan nousten
kuin kangastus päällä veen,
hämyssä illan katsoo
mua kaupunki torneineen.
Saa kostea ilmanhenki
veet harmaat väreilemään;
vait murheen tahtia soutaa
mua laivuri venheessään.
Viel’ aurinko kerran nousee
maat häipyvät kirkastain
ja näyttää mulle paikan,
miss’ armaasta eron sain.
kuin kangastus päällä veen,
hämyssä illan katsoo
mua kaupunki torneineen.
Saa kostea ilmanhenki
veet harmaat väreilemään;
vait murheen tahtia soutaa
mua laivuri venheessään.
Viel’ aurinko kerran nousee
maat häipyvät kirkastain
ja näyttää mulle paikan,
miss’ armaasta eron sain.