Am fernen Horizonte
erscheint, wie ein Nebelbild,
die Stadt mit ihren Türmen,
in Abenddämmrung gehüllt.
Ein feuchter Windzug kräuselt
die graue Wasserbahn;
mit traurigem Takte rudert
der Schiffer in meinem Kahn.
Die Sonne hebt sich noch einmal
leuchtend vom Boden empor
und zeigt mir jene Stelle,
wo ich das Liebste verlor.
Schubert, Franz (1797-1828)
Die Stadt
Teos / sarja / kokoelmaSchwanengesang
Sävellysvuosi1828
LuetteloD 957:11
EsityskokoonpanoLauluääni, piano
SävellajiC-molli
TempomerkintäMässig geschwind
Julkaistu1829
Suomentaja
KieliSuomi
Julkaistu teoksessaHeine, Heinrich: Laulujen kirja, suom. Yrjö Jylhä
KäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissa
Laulettava suomennosEi
Taa taivaanrannan nousten
kuin kangastus päällä veen,
hämyssä illan katsoo
mua kaupunki torneineen.
Saa kostea ilmanhenki
veet harmaat väreilemään;
vait murheen tahtia soutaa
mua laivuri venheessään.
Viel’ aurinko kerran nousee
maat häipyvät kirkastain
ja näyttää mulle paikan,
miss’ armaasta eron sain.
kuin kangastus päällä veen,
hämyssä illan katsoo
mua kaupunki torneineen.
Saa kostea ilmanhenki
veet harmaat väreilemään;
vait murheen tahtia soutaa
mua laivuri venheessään.
Viel’ aurinko kerran nousee
maat häipyvät kirkastain
ja näyttää mulle paikan,
miss’ armaasta eron sain.