Rauschendes Bächlein, so silbern und hell,
eilst zur Geliebten so munter und schnell?
Ach, trautes Bächlein, mein Bote sei du;
bringe die Grüße des Fernen ihr zu.
All ihre Blumen, im Garten gepflegt,
die sie so lieblich am Busen trägt,
und ihre Rosen in purpurner Glut,
Bächlein, erquicke mit kühlender Flut.
Wenn sie am Ufer, in Träume versenkt,
meiner gedenkend das Köpfchen hängt,
tröste die Süße mit freundlichem Blick,
denn der Geliebte kehrt bald zurück.
Neigt sich die Sonne mit rötlichem Schein,
wiege das Liebchen in Schlummer ein.
Rausche sie murmelnd in süße Ruh,
flüstre ihr Träume der Liebe zu.
Schubert, Franz (1797-1828)
Schwanengesang
Muut nimetJoutsenlaulua
SäveltäjäSchubert, Franz (1797-1828)
Teoksia sarjassa14
Teosten lukumäärä Laura-tietokannassa14
LuetteloD 957
Sävellysvuosi1828
Julkaistu1829
LisätietojaKokoelman nimen suomennos: Aila Gothoni
Kokoelman laulut Laurassa
-
Liebesbotschaft
Näytä lauluSäveltäjäSchubert, Franz (1797-1828)Teos / sarja / kokoelma SchwanengesangSävellysvuosi1828LuetteloD 957:1EsityskokoonpanoLauluääni, pianoSävellajiG-duuriTempomerkintäUn poco lentoJulkaistu1829Suomennokset
-
NimekeLemmenviestiSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosEiSoliseva puro, hopeinen ja kirkas,
rakkaani luokseko kiiruhdat iloisena?
Oi uskottu virta, ole lähettini
ja vie täältä kaukaa viestini.
Hänen kukkasensa tarhassa varjellut,
jotka hän niin kernaasti painaa povelleen,
ja ruusut purppuranhohtoiset,
puro, virkistä vilvoittavalla virrallasi.
Kun hän rannalla istuu unelmiin vajonneena
ja minua muistellen painaa päänsä,
tuota suloista lohduta iloisella katseellasi:
pian rakastettu palaa takaisin!
Kun aurinko laskee punaisena hehkuen,
tuudita rakkaani silloin uneen.
Solinallasi vaivuta hänet vilpeään uneen
ja kuiski hänelle rakkauden unia. -
Rauschendes Bächlein, so silbern und hell,
eilst zur Geliebten so munter und schnell?
Ach, trautes Bächlein, mein Bote sei du;
bringe die Grüße des Fernen ihr zu.
All ihre Blumen, im Garten gepflegt,
die sie so lieblich am Busen trägt,
und ihre Rosen in purpurner Glut,
Bächlein, erquicke mit kühlender Flut.
Wenn sie am Ufer, in Träume versenkt,
meiner gedenkend das Köpfchen hängt,
tröste die Süße mit freundlichem Blick,
denn der Geliebte kehrt bald zurück.
Neigt sich die Sonne mit rötlichem Schein,
wiege das Liebchen in Schlummer ein.
Rausche sie murmelnd in süße Ruh,
flüstre ihr Träume der Liebe zu.NimekeRakkauden viestiSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiSoliseva puro, hopeinen ja kirkas,
kiirehditkö rakastetun luo niin pirteästi ja nopeasti?
Ah, rakas puro, ole sinä lähettini,
kaukaiset terveiseni vie perille.
Kaikkia kukkasiaan joita hän vaalii tarhassaan,
tai viehkeästi kantaa povellaan,
purppuranhehkuvia ruusujaan
virkistäköön viileä virtasi.
Ja kun hän rannalla vaeltaa unelmoiden,
haikeana minua muistellen,
lohduta armasta lempeällä katseellasi,
kerro rakastetun pian taas palaavan.
Auringon laskiessa punaloistossaan
tuudita silloin kultani uneen,
kohise solisten suloiseen lepoon,
kuiski hänelle unia rakkauden. -
Rauschendes Bächlein, so silbern und hell,
eilst zur Geliebten so munter und schnell?
Ach, trautes Bächlein, mein Bote sei du;
bringe die Grüße des Fernen ihr zu.
All ihre Blumen, im Garten gepflegt,
die sie so lieblich am Busen trägt,
und ihre Rosen in purpurner Glut,
Bächlein, erquicke mit kühlender Flut.
Wenn sie am Ufer, in Träume versenkt,
meiner gedenkend das Köpfchen hängt,
tröste die Süße mit freundlichem Blick,
denn der Geliebte kehrt bald zurück.
Neigt sich die Sonne mit rötlichem Schein,
wiege das Liebchen in Schlummer ein.
Rausche sie murmelnd in süße Ruh,
flüstre ihr Träume der Liebe zu.NimekeLemmenviestiSuomentajaKieliSuomiJulkaistu teoksessaSolanterä, Kyllikki (toim.): Sata kuuluisaa yksinlaulua IIKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosKylläVirtani kirkas ja laulava vuo,
leikkien riennäthän armahan luo?
Hälle mun viestini soljuen vie:
luoksensa aina käy kaipuui tie.
Kukkien loistoa tulvillaan
nurmi on armaani puutarhamaan,
ruusuja hellien hoitavi hän,
niitä sun soisin virkistävän.
Päänsä kun painain hän rannalles käy
murheisin miettein, kun mua ei näy,
viihtäen lohduta kaipailevaa:
joutuen kohta luokses hän saa.
Päivä kun laskevi metsien taa;
armahin rannalles uinahtaa.
Hälle sä hellästi kuiskaillen
laulaos lauluja rakkauden. -
Rauschendes Bächlein, so silbern und hell,
eilst zur Geliebten so munter und schnell?
Ach, trautes Bächlein, mein Bote sei du;
bringe die Grüße des Fernen ihr zu.
All ihre Blumen, im Garten gepflegt,
die sie so lieblich am Busen trägt,
und ihre Rosen in purpurner Glut,
Bächlein, erquicke mit kühlender Flut.
Wenn sie am Ufer, in Träume versenkt,
meiner gedenkend das Köpfchen hängt,
tröste die Süße mit freundlichem Blick,
denn der Geliebte kehrt bald zurück.
Neigt sich die Sonne mit rötlichem Schein,
wiege das Liebchen in Schlummer ein.
Rausche sie murmelnd in süße Ruh,
flüstre ihr Träume der Liebe zu.NimekeRakkauden viestiSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiKohiseva puro,
hopeankirkkaana sinä hohdat,
rakkaimpani luokseko kiiruhdat
noin hilpeänä ja vikkelänä?
Voi, puro-kulta,
ole minun sanansaattajani;
vie hänelle terveiset
siltä, joka nyt on kaukana.
Kaikkia kukkasia,
joita hän puutarhassa hoivaa
ja niin suloisesti
kantaa rinnassaan,
ja hänen ruusujaan
purppurahehkussaan,
puro-kulta, virkistä niitä
viileällä vedelläsi.
Kun hän rannallasi
unelmiinsa vaipuneena,
minua ajatellen
antaa päänsä painua,
lohduta sitä suloista
ystävällisellä katseella,
sillä hänen rakastettunsahan
palaa pian takaisin.
Kun aurinko painuu mailleen
punaisena hehkuen,
tuudita rakkaani
suloisiin unelmiin.
vaivuta hänet solinallasi
suloiseen rauhaan,
kuiski hänelle unia
rakkaudesta.
-
-
Kriegers Ahnung
Näytä lauluSäveltäjäSchubert, Franz (1797-1828)Teos / sarja / kokoelma SchwanengesangSävellysvuosi1828LuetteloD 957:2EsityskokoonpanoLauluääni, pianoSävellajiC-molliJulkaistu1829Suomennokset
-
In tiefer Ruh liegt um mich her
Der Waffenbrüder Kreis;
Mir ist das Herz so bang, so schwer,
Von Sehnsucht mir so heiß.
Wie hab ich oft so süß geträumt
An ihrem Busen warm!
Wie freundlich schien des Herdes Glut,
Lag sie in meinem Arm.
Hier, wo der Flammen düstrer Schein
Ach! nur auf Waffen spielt,
Hier fühlt die Brust sich ganz allein,
Der Wehmut Träne quillt.
Herz, daß der Trost dich nicht verläßt!
Es ruft noch manche Schlacht.
Bald ruh’ ich wohl und schlafe fest,
Herzliebste – Gute Nacht!NimekeSoturin aavistusSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosEiMakaa syvässä unessa ympärilläni
aseveljien joukko.
Sydämeni on levoton ja raskas
ja kaipauksesta hehkuva.
Miten usein olenkaan ihanasti unelmoinut
hänen lämpimällä povellaan!
Miten houkuttavalta näyttikään lieden hehku,
kun hän lepäsi käsivarsillani.
Täällä missä liekkien synkeässä kajossa
vain aseet välkkyy,
täällä on rintani aivan yksin,
ja kaipauksen kyyneleet vuotaa.
Sydän, kunpa et jäisi vaille lohtua!
Vielä on jäljellä monta taistelua.
Vaan kohta lepään ja nukun raskaasti:
rakkaimpani – hyvää yötä! -
In tiefer Ruh liegt um mich her
Der Waffenbrüder Kreis;
Mir ist das Herz so bang, so schwer,
Von Sehnsucht mir so heiß.
Wie hab ich oft so süß geträumt
An ihrem Busen warm!
Wie freundlich schien des Herdes Glut,
Lag sie in meinem Arm.
Hier, wo der Flammen düstrer Schein
Ach! nur auf Waffen spielt,
Hier fühlt die Brust sich ganz allein,
Der Wehmut Träne quillt.
Herz, daß der Trost dich nicht verläßt!
Es ruft noch manche Schlacht.
Bald ruh’ ich wohl und schlafe fest,
Herzliebste – Gute Nacht!NimekeSotilaan aavistusSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiSyvässä rauhassa lepää ympärilläni
aseveljien piiri,
sydämeni on pelokas ja raskas,
kaipuusta kuuma.
Miten usein lepäsin suloisesti
hänen vierellään!
Miten lempeästi hohti lieden tuli
hänen rinnallaan!
Täällä, missä lieskan synkkä loimu
osuu vain aseisiin
on sydän yksinäinen,
kaipuu loputon.
Sydän urhea, älä anna periksi,
moneen taisteluun käyt vielä!
Pian lepään ja nukun minäkin,
rakastettu, hyvää yötä! -
In tiefer Ruh liegt um mich her
Der Waffenbrüder Kreis;
Mir ist das Herz so bang, so schwer,
Von Sehnsucht mir so heiß.
Wie hab ich oft so süß geträumt
An ihrem Busen warm!
Wie freundlich schien des Herdes Glut,
Lag sie in meinem Arm.
Hier, wo der Flammen düstrer Schein
Ach! nur auf Waffen spielt,
Hier fühlt die Brust sich ganz allein,
Der Wehmut Träne quillt.
Herz, daß der Trost dich nicht verläßt!
Es ruft noch manche Schlacht.
Bald ruh’ ich wohl und schlafe fest,
Herzliebste – Gute Nacht!NimekeSoturin aavistusSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiSyvässä rauhassa lepää ympärilläni
aseveljien joukko;
sydämeni on niin peloissaan ja raskas,
niin kiihkeä kaipauksesta.
Miten usein olenkaan niin suloisesti unelmoinut
hänen lämpimässä sylissään!
Miten miellyttävältä tuntui kotilieden hehku,
kun hän lepäsi käsivarsillani!
Täällä, missä liekkien synkkä hehku
voi, vain leikkii aseiden pinnoilla,
täällä sydän tuntee olevansa aivan yksin,
surun ja tuskan kyynel pusertuu esille.
Sydän! Kunpa et menettäisiä toivoa!
Monet taistelut kutsuvat vielä minua.
Pian minäkin kai lepään ja nukun syvää unta,
Rakkaimpani – hyvää yötä!
-
-
Frühlingssehnsucht
Näytä lauluSäveltäjäSchubert, Franz (1797-1828)Teos / sarja / kokoelma SchwanengesangSävellysvuosi1828LuetteloD 957:3EsityskokoonpanoLauluääni, pianoSävellajiB-duuriJulkaistu1829Suomennokset
-
Säuselnde Lüfte wehend so mild,
blumiger Düfte atmend erfüllt!
Wie haucht ihr mich wonnig begrüßend an!
Wie habt ihr dem pochenden Herzen getan?
Es möchte Euch folgen auf luftiger Bahn!
Wohin?
Bächlein, so munter rauschend zumal,
wollen hinunter silbern ins Tal.
Die schwebende Welle, dort eilt sie dahin!
Tief spiegeln sich Fluren und Himmel darin.
Was ziehst Du mich, sehnend verlangender Sinn,
hinab?
Grüßender Sonne spielendes Gold,
hoffende Wonne bringest du hold!
Wie labt mich dein selig begrüßendes Bild!
Es lächelt am tiefblauen Himmel so mild
und hat mir das Auge mit Tränen gefüllt!
Warum?
Grünend umkränzet Wälder und Höh.
Schimmernd erglänzet Blütenschnee!
So dränget sich Alles zum bräutlichen Licht;
es schwellen die Keime, die Knospe bricht;
sie haben gefunden, was ihnen gebricht:
und Du?
Rastloses Sehnen! Wünschendes Herz,
immer nur Tränen, Klage und Schmerz?
Auch ich bin mir schwellender Triebe bewußt!
Wer stillet mir endlich die drängende Lust?
Nur du befreist den Lenz in der Brust,
nur Du!NimekeKevätkaipuutaSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosEiLempeinä puhkutte kuiskivat tuulet,
te kukkien tuoksua kantavat!
Miten hengitte minua onnekkaasti tervehtien!
Mitä teittekään sykkivälle sydämelle:
se teitä seurata tahtoisi tuulien teitä!
Minne?
Puro niin iloisena tyrskien rientää,
hopeisena hohtaen laaksoa kohti.
Te vikkelät aallot, sinne kiirehdätte!
Ja niityt ja taivas sen peilissä kuvastuvat.
Miksi kutsutte, kiehdotte kaipaavaa mieltä
mukaanne?
Tuot toivoa, onnea ihanaa,
sinä tervehtivän auringon leikkisä kilo.
Miten vilvoittaakaan autuaana väikkyvä kuvasi!
Niin lempeänä se hymyilee siniseltä taivaalta
ja ovat silmäni täynnä kyyneliä.
Miksi?
Vihreinä siintävät metsät ja pahdat,
ja kukkien lumi hohtaa säihkyen.
Koko luonto kirmaa neitseelliseen valoon,
kasvaa oras ja silmut aukeaa:
mikä puuttui vielä, sen löysivät jo.
Entä sinä?
Levotonta kaipausta! Sinä toivova sydän,
aina vain kyynelissä, murheen, tuskan kourissa?
Tunnen vaistojen heräävän sisälläni!
Kuka viimein laannuttaisi riepovan kaipuun?
Vain sinä avaat kevään rinnassani,
sinä vain! -
Säuselnde Lüfte wehend so mild,
blumiger Düfte atmend erfüllt!
Wie haucht ihr mich wonnig begrüßend an!
Wie habt ihr dem pochenden Herzen getan?
Es möchte Euch folgen auf luftiger Bahn!
Wohin?
Bächlein, so munter rauschend zumal,
wollen hinunter silbern ins Tal.
Die schwebende Welle, dort eilt sie dahin!
Tief spiegeln sich Fluren und Himmel darin.
Was ziehst Du mich, sehnend verlangender Sinn,
hinab?
Grüßender Sonne spielendes Gold,
hoffende Wonne bringest du hold!
Wie labt mich dein selig begrüßendes Bild!
Es lächelt am tiefblauen Himmel so mild
und hat mir das Auge mit Tränen gefüllt!
Warum?
Grünend umkränzet Wälder und Höh.
Schimmernd erglänzet Blütenschnee!
So dränget sich Alles zum bräutlichen Licht;
es schwellen die Keime, die Knospe bricht;
sie haben gefunden, was ihnen gebricht:
und Du?
Rastloses Sehnen! Wünschendes Herz,
immer nur Tränen, Klage und Schmerz?
Auch ich bin mir schwellender Triebe bewußt!
Wer stillet mir endlich die drängende Lust?
Nur du befreist den Lenz in der Brust,
nur Du!NimekeKevätkaipuutaSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiSuhisevat tuulet lempeästi liehuvat,
kukkien tuoksua kaikkialle levittävät!
Miten autuaasti tervehditte minua!
Minkä teitte sykkivälle sydämelle?
Se halajaa seurata teitä ilmavalla matkallanne!
Minne?
Pirteät purot solisevat,
hopeisina ne syöksyvät alas laaksoon,
leijuvaan aaltoon
niityt ja taivas peilautuvat.
Mitä vedät minua,
sinä kaipaava mieli alas?
Tervehtivän auringon leikkisä kulta
odotuksen autuudella täytät mieleni!
Miten lämmittää minua kuvasi!
Hymyilet siniseltä taivaalta
niin lempeästi täyttäen silmäni kyynelillä! –
Miksi?
Vihreä ympäröi metsiä ja vuoria!
Hohtavana loistaa terälehtien lumi!
Niin kaikki pyrkii valoa kohti;
nuput paisuvat ja puhkeavat
ne löysivät etsimänsä.
Entä sinä?
Rauhaton kaipuu!
Toivova sydän, aina vain kyyneleitä valitusta ja tuskaa?
Minäkin tunnen polttavan kaipuun!
Kuka sammuttaa haluni?
Vain sinä voit sydämeni kevään taltuttaa;
vain sinä! -
Säuselnde Lüfte wehend so mild,
blumiger Düfte atmend erfüllt!
Wie haucht ihr mich wonnig begrüßend an!
Wie habt ihr dem pochenden Herzen getan?
Es möchte Euch folgen auf luftiger Bahn!
Wohin?
Bächlein, so munter rauschend zumal,
wollen hinunter silbern ins Tal.
Die schwebende Welle, dort eilt sie dahin!
Tief spiegeln sich Fluren und Himmel darin.
Was ziehst Du mich, sehnend verlangender Sinn,
hinab?
Grüßender Sonne spielendes Gold,
hoffende Wonne bringest du hold!
Wie labt mich dein selig begrüßendes Bild!
Es lächelt am tiefblauen Himmel so mild
und hat mir das Auge mit Tränen gefüllt!
Warum?
Grünend umkränzet Wälder und Höh.
Schimmernd erglänzet Blütenschnee!
So dränget sich Alles zum bräutlichen Licht;
es schwellen die Keime, die Knospe bricht;
sie haben gefunden, was ihnen gebricht:
und Du?
Rastloses Sehnen! Wünschendes Herz,
immer nur Tränen, Klage und Schmerz?
Auch ich bin mir schwellender Triebe bewußt!
Wer stillet mir endlich die drängende Lust?
Nur du befreist den Lenz in der Brust,
nur Du!NimekeKevätkaihoaSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosKylläLempeä tuuli keväimen,
tuoksua kukkain siivillä sen.
Taas riemuisin mielin sua tervehdin
mä kaipuusta sykkivin sydämin:
ken ilmojen teitä sua seurata vois,
ken vois?
Hilpeä virta, laaksoa päin
leikkien aaltois rientävän näin,
ja hohtavan taivaan ja maailman
näin vettesi kalvosta heijastuvan.
Ja on kuni kanssasi mielisin pois,
ah pois!
Auringon armas kultainen koi
sieluuni uutta toivoa loi.
Mä vangiksi lempeän katseensa jään,
kun hehkuvan kehränsä nousevan nään;
ja silmäni kostuvat kyyneliin.
Miks niin?
Vehreä seppel kattavi maan
kukkien lunta tulvillaan.
Taas luomisen ihmeen on vallassa maa,
kun paisuvat silmut jo puhkeaa.
Vaan milloin on vuoroni puhjeta mun,
ah mun?
Toivo ja kaipuu malttamaton
itkua, tuskaa ainako on?
Nyt kasvavan voimani tunnossa nään:
oot kohde mun kaipuuni kiihkeän tään!
Vain sulle kukkaan puhjeta voin,
ah, voin! -
Säuselnde Lüfte wehend so mild,
blumiger Düfte atmend erfüllt!
Wie haucht ihr mich wonnig begrüßend an!
Wie habt ihr dem pochenden Herzen getan?
Es möchte Euch folgen auf luftiger Bahn!
Wohin?
Bächlein, so munter rauschend zumal,
wollen hinunter silbern ins Tal.
Die schwebende Welle, dort eilt sie dahin!
Tief spiegeln sich Fluren und Himmel darin.
Was ziehst Du mich, sehnend verlangender Sinn,
hinab?
Grüßender Sonne spielendes Gold,
hoffende Wonne bringest du hold!
Wie labt mich dein selig begrüßendes Bild!
Es lächelt am tiefblauen Himmel so mild
und hat mir das Auge mit Tränen gefüllt!
Warum?
Grünend umkränzet Wälder und Höh.
Schimmernd erglänzet Blütenschnee!
So dränget sich Alles zum bräutlichen Licht;
es schwellen die Keime, die Knospe bricht;
sie haben gefunden, was ihnen gebricht:
und Du?
Rastloses Sehnen! Wünschendes Herz,
immer nur Tränen, Klage und Schmerz?
Auch ich bin mir schwellender Triebe bewußt!
Wer stillet mir endlich die drängende Lust?
Nur du befreist den Lenz in der Brust,
nur Du!NimekeKevään kaipaustaSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiKuiskivat tuulet, niin hellästi te puhallatte
täynnä kukkien tuoksua!
Miten suloisesti henkäillen te tervehtitte minua!
Mitä olette tehneet sykkivälle sydämelle?
Se tahtoisi seurata teitä ilmojen halki!
Minne?
Hilpeästi solisevat puroset
tahtovat hopeanhohtoisina alas laaksoon.
Keinuva aalto, sinne sekin kiiruhtaa!
Syvään heijastuvat siinä vainiot ja taivas.
Miksi sinä, kaipaava sieluni, vedät minua
alaspäin?
Nousevan auringon säteissä leikkivä kulta,
sinä tuot meille riemua, joka on täynnä toivoa!
Miten minua virkistää iloisesti tervehtivä kuvasi!
Se hymyilee syvänsiniseltä taivaalta lempeänä
ja on täyttänyt silmäni kyynelillä!
Miksi?
Viheriöivät metsät ja kukkulat ympärilläni!
Hohtavana säteilee lumivalkoinen kukkameri!
Kaikki tunkeutuu koti neitseellistä valoa;
idut turpoavat, silmut aukeavat;
ne ovat löytäneet sen mitä kaipaavat:
Entä Sinä?
Loputonta kaipausta! Toivova sydän,
aina vain kyyneleitä, valitusta ja tuskaa?
Minäkin tunnistan voimistuvat viettini!
Kuka viimein tyynnyttäisi pakottavan kiihkoni?
Vain Sinä vapautat kevään rinnassani!
Vain Sinä!
-
-
Ständchen
Näytä lauluSäveltäjäSchubert, Franz (1797-1828)Teos / sarja / kokoelma SchwanengesangSävellysvuosi1828LuetteloD 957:4EsityskokoonpanoLauluääni, pianoSävellajiD-molliTempomerkintäModeratoJulkaistu1829Suomennokset
-
Leise flehen meine Lieder
durch die Nacht zu Dir;
in den stillen Hain hernieder,
Liebchen, komm zu mir!
Flüsternd schlanke Wipfel rauschen
in des Mondes Licht,
des Verräters feindlich Lauschen
fürchte, Holde, nicht.
Hörst die Nachtigallen schlagen?
Ach! sie flehen Dich,
mit der Töne süßen Klagen
flehen sie für mich.
Sie verstehn des Busens Sehnen,
kennen Liebesschmerz,
rühren mit den Silbertönen
jedes weiche Herz.
Laß auch Dir die Brust bewegen,
Liebchen, höre mich!
Bebend harr ich dir entgegen!
Komm, beglücke mich!NimekeSerenadiSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosEiLuoksesi liitävät yössä hiljaa
minun lauluni.
Tänne hiljaiselle niitylle, rakas,
tule luokseni.
Kuutamossa hoikat latvat
kahisee ja suhisee.
Älä pelkää petosta väijyvää,
rakas, ollenkaan.
Kuuletko satakielten laulun?
Ne sinua pyytävät,
suloisella valituksellaan
anovat vuokseni.
Ne tietävät rinnan kaipuun,
tuntevat lemmentuskan,
ne jokaista herkkää sydäntä
liikuttavat äänensä hopealla.
Myös sykähtäköön sinun rinnassasi:
rakas, kuule minua.
Vavisten odotan sinua:
tule, tee minut onnelliseksi. -
Leise flehen meine Lieder
durch die Nacht zu Dir;
in den stillen Hain hernieder,
Liebchen, komm zu mir!
Flüsternd schlanke Wipfel rauschen
in des Mondes Licht,
des Verräters feindlich Lauschen
fürchte, Holde, nicht.
Hörst die Nachtigallen schlagen?
Ach! sie flehen Dich,
mit der Töne süßen Klagen
flehen sie für mich.
Sie verstehn des Busens Sehnen,
kennen Liebesschmerz,
rühren mit den Silbertönen
jedes weiche Herz.
Laß auch Dir die Brust bewegen,
Liebchen, höre mich!
Bebend harr ich dir entgegen!
Komm, beglücke mich!NimekeSerenadiSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosEiHiljaa anelevat lauluni
yössä sinua:
tänne hiljaiseen lehtoon,
tule luokseni rakkaani!
Hiljaa humisevat hoikat latvat
kuun valossa;
Että petturi vihamielisenä kuuntelisi,
sitä rakkaani älä pelkää.
Kuuletko satakielten laulun?
Ah, ne anelevat sinua,
suloisesti valittavilla äänillä
anelevat sinua minun puolestani.
Ne ymmärtävät rinnan kaipauksen,
tuntevat rakkauden tuskan,
koskettavat hopeasävelillä
jokaista hellää sydäntä.
Anna myös sinä sydämen liikuttua,
rakkaani, kuule minua!
vapisten odotan sinun kohtaamistasi!
Tule, tee minut onnelliseksi! -
Leise flehen meine Lieder
durch die Nacht zu Dir;
in den stillen Hain hernieder,
Liebchen, komm zu mir!
Flüsternd schlanke Wipfel rauschen
in des Mondes Licht,
des Verräters feindlich Lauschen
fürchte, Holde, nicht.
Hörst die Nachtigallen schlagen?
Ach! sie flehen Dich,
mit der Töne süßen Klagen
flehen sie für mich.
Sie verstehn des Busens Sehnen,
kennen Liebesschmerz,
rühren mit den Silbertönen
jedes weiche Herz.
Laß auch Dir die Brust bewegen,
Liebchen, höre mich!
Bebend harr ich dir entgegen!
Komm, beglücke mich!NimekeSerenaadiSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosEiHiljaa laulu halki ehtoon
sulle kutsun tuo.
Tänne rauhan laaksolehtoon,
armas, saavu luo.
Kuutamossa päällä pääni
huojuu latva puun,
kateen kaunan soraääni
soi ei lauleluun.
Satakielen, tänne käyden,
kuule helskyntää,
suo sen laulun kaihontäyden
mieltäs hellyttää.
Myös sen lemmen tuska täyttää,
kaipuu pohjaton.
Kaiho niille tietä näyttää,
keillä sydän on.
Myös sun rakkautees luotan.
Armas, saavu luo!
Sua vavisten jo vuotan,
mulle onni suo! -
Leise flehen meine Lieder
durch die Nacht zu Dir;
in den stillen Hain hernieder,
Liebchen, komm zu mir!
Flüsternd schlanke Wipfel rauschen
in des Mondes Licht,
des Verräters feindlich Lauschen
fürchte, Holde, nicht.
Hörst die Nachtigallen schlagen?
Ach! sie flehen Dich,
mit der Töne süßen Klagen
flehen sie für mich.
Sie verstehn des Busens Sehnen,
kennen Liebesschmerz,
rühren mit den Silbertönen
jedes weiche Herz.
Laß auch Dir die Brust bewegen,
Liebchen, höre mich!
Bebend harr ich dir entgegen!
Komm, beglücke mich!NimekeSerenadiSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosKylläHiljaa lauluni nyt liitää,
kutsuna se soi,
halki öisen lehdon kiitää:
etkö tulla voi!
Kuuluu kuiske latvuksista
kajossa kuutamon.
Ethän piittaa pilkkaajista:
paha nyt poissa on.
Yössä soitto satakielen
kaikuu pyytäen.
Kaiho valtaa ihmismielen –
kuulet viestin sen.
Tietää lintu laulavainen
rinnan tuskan tään.
Ääni yltää hopeainen
sydämen hämärään.
Rakkain, sinulle se soittaa,
kuule kutsu tuo.
Vastaan käyn, ja riemu koittaa,
kun vain saavut luo! -
Leise flehen meine Lieder
durch die Nacht zu Dir;
in den stillen Hain hernieder,
Liebchen, komm zu mir!
Flüsternd schlanke Wipfel rauschen
in des Mondes Licht,
des Verräters feindlich Lauschen
fürchte, Holde, nicht.
Hörst die Nachtigallen schlagen?
Ach! sie flehen Dich,
mit der Töne süßen Klagen
flehen sie für mich.
Sie verstehn des Busens Sehnen,
kennen Liebesschmerz,
rühren mit den Silbertönen
jedes weiche Herz.
Laß auch Dir die Brust bewegen,
Liebchen, höre mich!
Bebend harr ich dir entgegen!
Komm, beglücke mich!NimekeSerenadiSuomentajaKieliSuomiJulkaistu teoksessaSolanterä, Kyllikki (toim.): Sata kuuluisaa yksinlaulua IIKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosKylläHiljaa sulle laulu loitto
yössä kajahtaa
niinkuin iltatuulen soitto:
luoksein, armas, saa!
On kuin kuudanhohtehessa
latvat puiden sois,
loiste pilven kulkiessa
hetkeks' sammuu pois.
Kuulla voitko hopeaisen
laulun lumotun?
Öinen ääni satakielen
valoittaapi sun.
Rinnan kaipausta kuumaa
laulaa lintunen,
äänin kyynelkirkkain huumaa
ihmissydämen.
Suo sen rintas routa poistaa,
kuule kutsuain,
kaivaten mi sulle toistaa:
saavu, armahain! -
Leise flehen meine Lieder
durch die Nacht zu Dir;
in den stillen Hain hernieder,
Liebchen, komm zu mir!
Flüsternd schlanke Wipfel rauschen
in des Mondes Licht,
des Verräters feindlich Lauschen
fürchte, Holde, nicht.
Hörst die Nachtigallen schlagen?
Ach! sie flehen Dich,
mit der Töne süßen Klagen
flehen sie für mich.
Sie verstehn des Busens Sehnen,
kennen Liebesschmerz,
rühren mit den Silbertönen
jedes weiche Herz.
Laß auch Dir die Brust bewegen,
Liebchen, höre mich!
Bebend harr ich dir entgegen!
Komm, beglücke mich!NimekeSerenaadiSuomentajaKieliSuomiJulkaistu1914Julkaistu teoksessaLauluohjelmistoaKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosKylläSullen, armas,
kaihon' karmas,
sois, laulusein!
Lempen' kaipuu
vienoon vaipuu
helkkyyn kantelein.
Lehto öinen turvaan nukkuu
tähtein valvovain,
yöhön laulun' hento hukkuu,
kuulla armaan vain.
Lempeen tuulen
lauseen kuulen,
sulle kuiskaa hän:
syömmes suo'os,
lohtuun luo'os
miel' jo lempivän!
Tähtes tuskaan hän jo nääntyy,
tuttu kyyneleen;
milloin, ah, sun syömmes kääntyy
onnes armauteen?
Pois jo mieles ynseys heitä,
kuullos huokauksen'!
Käyös vihdoin onnes teitä,
onnen' ainoinen,
sä ainoinen! -
Leise flehen meine Lieder
durch die Nacht zu Dir;
in den stillen Hain hernieder,
Liebchen, komm zu mir!
Flüsternd schlanke Wipfel rauschen
in des Mondes Licht,
des Verräters feindlich Lauschen
fürchte, Holde, nicht.
Hörst die Nachtigallen schlagen?
Ach! sie flehen Dich,
mit der Töne süßen Klagen
flehen sie für mich.
Sie verstehn des Busens Sehnen,
kennen Liebesschmerz,
rühren mit den Silbertönen
jedes weiche Herz.
Laß auch Dir die Brust bewegen,
Liebchen, höre mich!
Bebend harr ich dir entgegen!
Komm, beglücke mich!NimekeSerenadiSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiRukoillen leijuvat lauluni
yön halki luoksesi;
tule alas tyyneen laaksoon,
tule luokseni, Rakas!
Kuiskaten suhisevat puiden hoikat latvat
kuun hohteessa;
kavalaa ilkeää vakoilua
älä pelkää, armas.
Kuuletko satakielten laulavan?
voi, nekin rukoilevat sinua,
suloisesti valittavilla sävelillä
ne rukoilevat minun puolestani.
Ne ymmärtävät sydämen kaipauksen,
tuntevat lemmentuskan,
saavat hopeisella soinnillaan
jokaisen herkän sydämen liikuttumaan.
Anna sinäkin sydämesi heltyä,
Kultaseni, kuuntele minua!
Vavisten riennän Sinua vastaan!
Tule, tee minut onnelliseksi!
-
-
Aufenthalt
Näytä lauluSäveltäjäSchubert, Franz (1797-1828)Teos / sarja / kokoelma SchwanengesangSävellysvuosi1828LuetteloD 957:5EsityskokoonpanoLauluääni, pianoSävellajiE-molliTempomerkintäNicht zu geschwind, doch kräftigJulkaistu1829Suomennokset
-
Rauschender Strom, brausender Wald,
starrender Fels mein Aufenthalt.
Wie sich die Welle an Welle reiht,
fließen die Tränen mir ewig erneut.
Hoch in den Kronen wogend sich's regt,
so unaufhörlich mein Herze schlägt.
Und wie des Felsen uraltes Erz,
ewig derselbe bleibet mein Schmerz.NimekeMajaniSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosEiKohiseva virta, pauhaava metsä,
uljaat kalliot siinäpä majani.
Niin kuin aalto aaltoa seuraa,
minun kyyneleeni vierivät yhä uudelleen.
Korkealla huipuilla tulvehtien sataa,
ja äänettömästi hakkaa sydämeni.
Ja kuin kallion ikivanha malmi
niin ikuisesti pysyy tuskani. -
Rauschender Strom, brausender Wald,
starrender Fels mein Aufenthalt.
Wie sich die Welle an Welle reiht,
fließen die Tränen mir ewig erneut.
Hoch in den Kronen wogend sich's regt,
so unaufhörlich mein Herze schlägt.
Und wie des Felsen uraltes Erz,
ewig derselbe bleibet mein Schmerz.NimekePakopaikkaSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiKohiseva virta, humiseva metsä,
kova kallio ovat kotini.
Niin kuin aalto aaltoa seuraa,
lakkaamatta virtaavat kyyneleeni.
Puiden latvat huojuvat,
herkeämättä lyö sydämeni.
Ja niinkuin kallion ikivanha malmi
pysyy samana minun tuskani. -
Rauschender Strom, brausender Wald,
starrender Fels mein Aufenthalt.
Wie sich die Welle an Welle reiht,
fließen die Tränen mir ewig erneut.
Hoch in den Kronen wogend sich's regt,
so unaufhörlich mein Herze schlägt.
Und wie des Felsen uraltes Erz,
ewig derselbe bleibet mein Schmerz.NimekeKaipausSuomentajaKieliSuomiJulkaistu teoksessaSolanterä, Kyllikki (toim.): Sata kuuluisaa yksinlaulua IIKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosKylläPartaille veen, metsihin vie,
vuorten taa mua kaipuun tie.
Aallot kuin aaltoja synnyttää,
silmäini ehdy ei kyynelet nää.
Tuulessa huojuu metsien vyö,
ja lakkaamatta myös rintani lyö.
Ja lailla harmajan kallion
kestävä aina tuskani on! -
Rauschender Strom, brausender Wald,
starrender Fels mein Aufenthalt.
Wie sich die Welle an Welle reiht,
fließen die Tränen mir ewig erneut.
Hoch in den Kronen wogend sich's regt,
so unaufhörlich mein Herze schlägt.
Und wie des Felsen uraltes Erz,
ewig derselbe bleibet mein Schmerz.NimekeSeutuniSuomentajaKieliSuomiJulkaistu1914Julkaistu teoksessaLauluohjelmistoaKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosKylläVaahtoovat veet, vuor' valkopää,
metsien vyö, on seutun' tää.
Vasten kun aaltoa aalto lyö,
lohdun tuo sullen se, syömmeni yö.
Myrskyt kun tammia horjuttelee,
mun tuskan' hetkeksi hiljenee.
Mut lailla vaskisen kallion
mielen' on vainen vaarumaton. -
Rauschender Strom, brausender Wald,
starrender Fels mein Aufenthalt.
Wie sich die Welle an Welle reiht,
fließen die Tränen mir ewig erneut.
Hoch in den Kronen wogend sich's regt,
so unaufhörlich mein Herze schlägt.
Und wie des Felsen uraltes Erz,
ewig derselbe bleibet mein Schmerz.NimekePakopaikkaSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiSolisevan virran, kohisevan metsän äärellä,
törröttävällä kalliolla minä odotan.
Niin kuin aalto seuraa aaltoa,
vuotavat kyyneleeni aina vain uudestaan.
Korkeat latvat ovat keinuvassa liikkeessä,
lakkaamatta sykkii sydämenikin.
Ja niin kuin ikivanha malmi kallion sisällä
pysyy tuskanikin samana iankaikkisesti.
-
-
In der Ferne
Näytä lauluSäveltäjäSchubert, Franz (1797-1828)Teos / sarja / kokoelma SchwanengesangSävellysvuosi1828LuetteloD 957:6EsityskokoonpanoLauluääni, pianoSävellajiH-molliJulkaistu1829Suomennokset
-
Wehe dem Fliehenden,
Welt hinaus ziehenden! –
Fremde durchmessenden,
Heimat vergessenden,
Mutterhaus hassenden,
Freunde verlassenden
folget kein Segen, ach!
Auf ihren Wegen nach!
Herze, das sehnende,
Auge, das tränende,
Sehnsucht, nie endende,
Heimwärts sich wendende!
Busen, der wallende,
Klage, verhallende,
Abendstern, blinkender,
hoffnungslos sinkender!
Lüfte, ihr säuselnden,
Wellen sanft kräuselnden,
Sonnenstrahl, eilender,
nirgend verweilender:
die mir mit Schmerze, ach!
Dies treue Herze brach –
grüßt von dem Fliehenden,
Welt hinaus ziehenden.NimekeKaukanaSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosEiSurkeus niitä, jotka pakenee
ja maailmalle matkaa!
Vieraita raitteja talsiville,
kotonsa kokonaan unohtaville,
äitinsä taloa vihaaville,
ystävänsä hylkääville
ei siunausta riitä:
tiehenne siitä!
Kaipaava sydän,
kyynelöivät silmät,
loputon kaipaus
omaan kotiin.
Kuohuva rinta,
hiipuva valitus,
iltatähti, loistava,
toivottomana laskeva.
Te henkivät tuulet,
lempeinä tyrskivät laineet,
kerkeä auringonsäde,
joka et odottaa malta:
sille, joka tuskan toi
ja särki uskollisen sydämeni,
terveiset pankaa pakenevalta
ja maailmaa matkaavalta. -
Wehe dem Fliehenden,
Welt hinaus ziehenden! –
Fremde durchmessenden,
Heimat vergessenden,
Mutterhaus hassenden,
Freunde verlassenden
folget kein Segen, ach!
Auf ihren Wegen nach!
Herze, das sehnende,
Auge, das tränende,
Sehnsucht, nie endende,
Heimwärts sich wendende!
Busen, der wallende,
Klage, verhallende,
Abendstern, blinkender,
hoffnungslos sinkender!
Lüfte, ihr säuselnden,
Wellen sanft kräuselnden,
Sonnenstrahl, eilender,
nirgend verweilender:
die mir mit Schmerze, ach!
Dies treue Herze brach –
grüßt von dem Fliehenden,
Welt hinaus ziehenden.NimekeVierailla maillaSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiVoi pakenevaa,
maailmalle lähtijää!
Vieraita maita hän samoilee,
kotimaansa unohtaa,
kotiaan vihaa,
ystävänsä hylkää:
häntä ei siunaus seuraa
matkallaan.
Kaipaava sydän,
kyynelehtivä silmä,
loputon on kaipuu kotiin!
Rinta kohoilee,
valitus vaikenee,
iltatähti vilkuttaa
toivottamana laskee!
Suhisevat tuulet,
lempeästi kihartuvat aallot,
vilkas auringon säde,
aina eteenpäin pyrkii,
Häntä, joka kipeästi
uskollisen sydämeni mursi –
häntä tervehtikää minulta,
maailmalle lähtevältä! -
Wehe dem Fliehenden,
Welt hinaus ziehenden! –
Fremde durchmessenden,
Heimat vergessenden,
Mutterhaus hassenden,
Freunde verlassenden
folget kein Segen, ach!
Auf ihren Wegen nach!
Herze, das sehnende,
Auge, das tränende,
Sehnsucht, nie endende,
Heimwärts sich wendende!
Busen, der wallende,
Klage, verhallende,
Abendstern, blinkender,
hoffnungslos sinkender!
Lüfte, ihr säuselnden,
Wellen sanft kräuselnden,
Sonnenstrahl, eilender,
nirgend verweilender:
die mir mit Schmerze, ach!
Dies treue Herze brach –
grüßt von dem Fliehenden,
Welt hinaus ziehenden.NimekeVieraalla maallaSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosKylläVoi kauas lähtevää,
maailmaa kiertävää!
Ovensa sulkeaa,
outona kulkevaa,
kontunsa jättävää,
ystäväin pettäjää.
Seuraa ei milloinkaan
siunaus matkallaan!
Rintani polttava,
silmäni tulviva,
kaipaus lohduton,
kotiin min mieli on!
Sidän, mi vaieten
valitat houkaillen;
tuikkiva tähtönen,
toivoni viimeinen!
Lempeä tuuli yön,
väreily vetten vyön,
säde sä auringon,
polttava, rauhaton:
sydämen miksi te
leikiten särjitte
hältä, ken aina saa
kierrellä maailmaa! -
Wehe dem Fliehenden,
Welt hinaus ziehenden! –
Fremde durchmessenden,
Heimat vergessenden,
Mutterhaus hassenden,
Freunde verlassenden
folget kein Segen, ach!
Auf ihren Wegen nach!
Herze, das sehnende,
Auge, das tränende,
Sehnsucht, nie endende,
Heimwärts sich wendende!
Busen, der wallende,
Klage, verhallende,
Abendstern, blinkender,
hoffnungslos sinkender!
Lüfte, ihr säuselnden,
Wellen sanft kräuselnden,
Sonnenstrahl, eilender,
nirgend verweilender:
die mir mit Schmerze, ach!
Dies treue Herze brach –
grüßt von dem Fliehenden,
Welt hinaus ziehenden.NimekeKaukanaSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiVoi sitä, joka pakenee
poistuakseen maailmalle!
Joka vieraita maita tutkiessaan
unohtaa kotiseutunsa,
vihaa äidinkotiaan,
hylkää ystävänsä;
mikään siunaus ei seuraa
hänen teillään!
Kaipaava sydän,
kyyneltynyt silmä,
Loputon kaipuu
takaisin kotiin!
Kuohuva sydän,
kaikuva valitus,
tuikkiva iltatähti
vaipuu toivottomana!
Kuiskivat tuuloset,
hennosti kihartuneet aallot,
kiireinen päivänsäde,
joka ei pitkään viihdy missään:
toi minulle tuskaa,
mursi tämän uskollisen sydämen
tuomalla terveisiä siltä paenneelta,
joka poistui maailmalle! -
Wehe dem Fliehenden,
Welt hinaus ziehenden! –
Fremde durchmessenden,
Heimat vergessenden,
Mutterhaus hassenden,
Freunde verlassenden
folget kein Segen, ach!
Auf ihren Wegen nach!
Herze, das sehnende,
Auge, das tränende,
Sehnsucht, nie endende,
Heimwärts sich wendende!
Busen, der wallende,
Klage, verhallende,
Abendstern, blinkender,
hoffnungslos sinkender!
Lüfte, ihr säuselnden,
Wellen sanft kräuselnden,
Sonnenstrahl, eilender,
nirgend verweilender:
die mir mit Schmerze, ach!
Dies treue Herze brach –
grüßt von dem Fliehenden,
Welt hinaus ziehenden.SuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosEiVoi pakenevaa,
maailman teitä matkaavaa! –
vieraita maita tutkivaa,
kotiseutunsa unohtavaa,
synnyinkotiaan vihaavaa,
ystävänsä hylkäävää:
hänen matkoillaan
ei siunaus ole myötä!
Kaipaava sydän,
kyynelehtivä silmä,
loppumaton kaipaus,
kotiinpäin tähyilevä!
Kuohuva rinta,
vaipuva valitus,
tuikkiva iltatähti,
toivottomana sammuva!
Kuiskailevat tuulet,
pehmeän väreilevät aallot,
kiiruhtava aurinko,
vain hetkisen viipyvä:
Hänelle, joka niin tuskaisesti
uskollisen sydämeni särki,
kertokaa terveisiä pakenevalta,
maailman teitä matkaavalta!
-
-
Abschied
Näytä lauluSäveltäjäSchubert, Franz (1797-1828)Teos / sarja / kokoelma SchwanengesangSävellysvuosi1828LuetteloD 957:7EsityskokoonpanoLauluääni, pianoSävellajiEs-duuriJulkaistu1829Suomennokset
-
Ade, du muntre, du fröhliche Stadt, Ade!
Schon scharret mein Rößlein mit lustigem Fuß;
Jetzt nimm noch den letzten, den scheidenden Gruß.
Du hast mich wohl niemals noch traurig gesehn,
So kann es auch jetzt nicht beim Abschied geschehn.
Ade...
Ade, ihr Bäume, ihr Gärten so grün, Ade!
Nun reit’ ich am silbernen Strome entlang,
Weit schallend ertönet mein Abschiedsgesang;
Nie habt ihr ein trauriges Lied gehört,
So wird euch auch keines beim Scheiden beschert!
Ade...
Ade, ihr freundlichen Mägdlein dort, Ade!
Was schaut ihr aus blumenumduftetem Haus
Mit schelmischen, lockenden Blicken heraus?
Wie sonst, so grüß ich und schaue mich um,
Doch nimmer wend’ ich mein Rösselein um.
Ade...
Ade, liebe Sonne, so gehst du zur Ruh’, Ade!
Nun schimmert der blinkenden Sterne Gold.
Wie bin ich euch Sternlein am Himmel so hold;
Durchziehn die Welt auch weit und breit,
Ihr gebt überall uns das treue Geleit.
Ade...
Ade, du schimmerndes Fensterlein hell, Ade!
Du glänzest so traulich mit dämmerndem Schein
Und ladest so freundlich ins Hüttchen uns ein.
Vorüber, ach, ritt ich so manches Mal,
Und wär' es denn heute zum letzten Mal?
Ade...
Ade, ihr Sterne, verhüllet euch grau! Ade!
Des Fensterleins trübes, verschimmerndes Licht
Ersetzt ihr unzähligen Sterne mir nicht,
Darf ich hier nicht weilen, muß hier vorbei,
Was hilft es, folgt ihr mir noch so treu!
Ade, ihr Sterne, verhüllet euch grau! Ade!NimekeHyvästi!SuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosEiHyvästi, iloinen, riemujen kaupunki, adjö!
Jo ratsuni kuopii iloisin kavioin,
ja jätän viimeisen hyvästelevän tervehdykseni.
Etpä nähnyt minua koskaan murheissani,
eikä niin käy nytkään!
Hei vaan, adjö!
Hyvästi, metsät ja vehreät tarhat, adjö!
Nyt ratsastan hopeisen virran rantaa
ja kauaksi kaikuu jäähyväislauluni.
Ettepä koskaan kuulleet minulta surullista laulua,
ettekä sellaista kuule lähtiessänikään.
Hei vaan, adjö!
Hyvästi, te iloiset tyttöset, adjö!
Miksi kukkien tuoksun ympäröimistä taloistanne
te katsotte houkutus, veitikka silmissänne?
Niin kuin aina, tervehdin kaikkia,
mutta enää en käännä ratsuani takaisin.
Hei vaan, adjö!
Hyvästi, rakas aurinko, sinä levolle painut, adjö!
Nyt loistaa vain tuikkivien tähtien kulta.
Miten teille taivaan tähtösille olenkaan kallis,
kun kuljemme ympäri maailmaa tuolla ja täällä
ja aina vain annatte uskollista johdatusta.
Hei vaan, adjö!
Hyvästi, sinä kirkkaana hohtava ikkuna, adjö!
Sinä loistat niin kirkkaan luottavaisena
ja ystävällisesti kutsut meitä mökkiin.
Niin usein sinun ohitsesi ratsain kuljin,
mutta tänäänkö vihonviimeisen kerran?
Hei vaan, adjö!
Hyvästi, te tähdet, te pilviin peittykää, adjö! .
Pienen ikkunan himmeästi kajastava valo
ei korvaa teidän valoanne.
En voi täällä viipyä, vaan täältä on mentävä,
ja te olette matkallani uskollisina!
Hyvästi, tähdet, te pilviin peittykää, adjö! -
Ade, du muntre, du fröhliche Stadt, Ade!
Schon scharret mein Rößlein mit lustigem Fuß;
Jetzt nimm noch den letzten, den scheidenden Gruß.
Du hast mich wohl niemals noch traurig gesehn,
So kann es auch jetzt nicht beim Abschied geschehn.
Ade...
Ade, ihr Bäume, ihr Gärten so grün, Ade!
Nun reit’ ich am silbernen Strome entlang,
Weit schallend ertönet mein Abschiedsgesang;
Nie habt ihr ein trauriges Lied gehört,
So wird euch auch keines beim Scheiden beschert!
Ade...
Ade, ihr freundlichen Mägdlein dort, Ade!
Was schaut ihr aus blumenumduftetem Haus
Mit schelmischen, lockenden Blicken heraus?
Wie sonst, so grüß ich und schaue mich um,
Doch nimmer wend’ ich mein Rösselein um.
Ade...
Ade, liebe Sonne, so gehst du zur Ruh’, Ade!
Nun schimmert der blinkenden Sterne Gold.
Wie bin ich euch Sternlein am Himmel so hold;
Durchziehn die Welt auch weit und breit,
Ihr gebt überall uns das treue Geleit.
Ade...
Ade, du schimmerndes Fensterlein hell, Ade!
Du glänzest so traulich mit dämmerndem Schein
Und ladest so freundlich ins Hüttchen uns ein.
Vorüber, ach, ritt ich so manches Mal,
Und wär' es denn heute zum letzten Mal?
Ade...
Ade, ihr Sterne, verhüllet euch grau! Ade!
Des Fensterleins trübes, verschimmerndes Licht
Ersetzt ihr unzähligen Sterne mir nicht,
Darf ich hier nicht weilen, muß hier vorbei,
Was hilft es, folgt ihr mir noch so treu!
Ade, ihr Sterne, verhüllet euch grau! Ade!NimekeJäähyväisetSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiHyvästi, sinä vilkas ja iloinen kaupunki!
Ratsuni ei malta enää odottaa,
ota vastaan siis viimeinen tervehdys
suruani en koskaan näyttäytynyt,
en nytkään eron hetkellä.
Hyvästi puut, te vihreät tarhat!
Hopeista virtaa pitkin ratsastan,
kauas kiirii jäähyväislauluni;
koskaan ette kuulleet minun valittavan
en valita eron hetkelläkään.
Hyvästi, ystävälliset tyttöset siellä.
Mitä merkitsee veikeä katseenne
kukkien koristaman talonne nurkalta?
Tervehdin teitä niin kuin ennenkin,
mutta ratsuani en käännä takaisin.
Rakas laskeva aurinko, jää hyvästi!
Nyt kimaltaa tuikkivien tähtien kulta.
Miten iloitsen teistä, taivaan tähtöset!
Missä tahansa me vaellammekin,
aina suotte meille seuranne.
Hyvästi, hohtava ikkuna, hyvästi!
Loistat niin kotoisasti
ja kutsuvasti.
Ohi ratsastin niin monta kertaa,
tänäänkö lie se viimeinen kerta?
Hyvästi tähdet, peittykää harmaaseen!
Hyvästi! Tuon ikkunan himmeää valo
ei tuhatkaan tähteä voi korvata;
ellen tänne saa jäädä, on mentävä pois,
mitä auttaa se, vaikka minua seuraatte!
Hyvästi tähdet, peittykää harmaaseen!
Hyvästi! -
Ade, du muntre, du fröhliche Stadt, Ade!
Schon scharret mein Rößlein mit lustigem Fuß;
Jetzt nimm noch den letzten, den scheidenden Gruß.
Du hast mich wohl niemals noch traurig gesehn,
So kann es auch jetzt nicht beim Abschied geschehn.
Ade...
Ade, ihr Bäume, ihr Gärten so grün, Ade!
Nun reit’ ich am silbernen Strome entlang,
Weit schallend ertönet mein Abschiedsgesang;
Nie habt ihr ein trauriges Lied gehört,
So wird euch auch keines beim Scheiden beschert!
Ade...
Ade, ihr freundlichen Mägdlein dort, Ade!
Was schaut ihr aus blumenumduftetem Haus
Mit schelmischen, lockenden Blicken heraus?
Wie sonst, so grüß ich und schaue mich um,
Doch nimmer wend’ ich mein Rösselein um.
Ade...
Ade, liebe Sonne, so gehst du zur Ruh’, Ade!
Nun schimmert der blinkenden Sterne Gold.
Wie bin ich euch Sternlein am Himmel so hold;
Durchziehn die Welt auch weit und breit,
Ihr gebt überall uns das treue Geleit.
Ade...
Ade, du schimmerndes Fensterlein hell, Ade!
Du glänzest so traulich mit dämmerndem Schein
Und ladest so freundlich ins Hüttchen uns ein.
Vorüber, ach, ritt ich so manches Mal,
Und wär' es denn heute zum letzten Mal?
Ade...
Ade, ihr Sterne, verhüllet euch grau! Ade!
Des Fensterleins trübes, verschimmerndes Licht
Ersetzt ihr unzähligen Sterne mir nicht,
Darf ich hier nicht weilen, muß hier vorbei,
Was hilft es, folgt ihr mir noch so treu!
Ade, ihr Sterne, verhüllet euch grau! Ade!NimekeJäähyväisetSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiHyvästi, sinä hilpeä ja iloinen kaupunki, hyvästi!
Ratsuni kuopii jo maata innoissaan;
nyt on aika ottaa lopulliset jäähyväiset.
Kun koskaan et ole nähnyt minua surullisena,
älköön niin tapahtuko hyvästeltäessäkään.
Hyvästi, sinä hilpeä ja iloinen kaupunki, hyvästi!
Hyvästi, puut, vihreät puutarhat, hyvästi!
Nyt ratsastan hopeisen virran vartta pitkin.
Kauas kaikuen soi jäähyväislauluni;
kun ette koskaan ole kuullut surullista laulua,
ette saa saa kuulla sellaista erotessammekaan!
Hyvästi, puut, vihreät puutarhat, hyvästi!
Hyvästi, te kaikki somat tyttöset siellä, hyvästi!
Mitä te tirkistelette kukilta tuoksuvista taloista
keimailevin, houkuttelevin elkein?
Kyllä minä näen teidät, tervehdin kuten aina,
mutta enää koskaan en käännä ratsuani ympäri.
Hyvästi, te kaikki somat tyttöset siellä, hyvästi!
Hyvästi, rakas aurinko, sinä laskeudut levolle!
Nyt kimmeltää tuikkivien tähtien kulta.
Miten kiintynyt teihin olenkaan, taivaan tähtöset;
miten laajalti ja lavealti
me ympäri maailmaa vaellammekaan,
te seuraatte meitä kaikkialla uskollisesti.
Hyvästi, rakas aurinko, sinä laskeudut levolle!
Hyvästi, sinä valoa kajastava ikkuna, hyvästi!
Sinä hohdat niin kodikkaan himmeällä loistolla
ja kutsut meitä niin ystävällisesti sisälle majaan.
Ohihan olen ratsastanut niin monta kertaa,
olisiko nyt tänään viimeisen kerran vuoro?
Hyvästi, tähdet, verhoutukaa vain harmauteen! Hyvästi!
Sen pienen ikkunan surullista, himmenevää valoa
te lukemattomat tähdet ette korvaa minulle,
jollen saa viipyä täällä, minun on kuljettava ohitse,
mitä se auttaa, vaikka te uskollisesti seuraattekin!
Hyvästi, tähdet, verhoutukaa vain harmauteen! Hyvästi!
-
-
Der Atlas
Näytä lauluSäveltäjäSchubert, Franz (1797-1828)Teos / sarja / kokoelma SchwanengesangSävellysvuosi1828LuetteloD 957:8EsityskokoonpanoLauluääni, pianoSävellajiG-molliJulkaistu1829Suomennokset
-
Ich unglückselger Atlas, eine Welt,
die ganze Welt der Schmerzen, muß ich tragen,
ich trage Unerträgliches, und brechen
will mir das Herz im Leibe.
Du stolzes Herz, du hast es ja gewollt,
du wolltest glücklich sein, unendlich glücklich,
oder unendlich elend, stolzes Herz,
und jetzo bist du elend!SuomentajaKieliSuomiJulkaistu1887Julkaistu teoksessaHeine, Heinrich: Runoelmia, suom. Oskar UotilaKäyttöoikeudetVapaaLaulettava suomennosEiMa onnettuuden Atlas! maalimaa,
Niin koko maalimata murheen kannan,
Ma kannan kantamatonta, ja sydän
On mulla murtumallaan.
Sä ylväs sydän, tuota tahdoit juur!
Sä pyysit onneasi ääretöntä,
Tai ääretöntä kurjuuttasi, sydän,
Ja nyt sa olet kurja. -
Ich unglückselger Atlas, eine Welt,
die ganze Welt der Schmerzen, muß ich tragen,
ich trage Unerträgliches, und brechen
will mir das Herz im Leibe.
Du stolzes Herz, du hast es ja gewollt,
du wolltest glücklich sein, unendlich glücklich,
oder unendlich elend, stolzes Herz,
und jetzo bist du elend!NimekeMinä kovaonninen Atlas, maailmaaSuomentajaKieliSuomiJulkaistu teoksessaTuhat laulujen vuotta, runosuomennoksia, suom. Aale TynniKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiMinä kovaonninen Atlas, maailmaa,
koko tuskien maailmaa minun täytyy kantaa,
minä kannan kantamatonta, ja murtuu
sydämeni ruumiissa tässä.
Ylpeä sydän, sitä tahdoit juuri.
Rajattoman autua tahdoit olla
tai rajattoman kurja, ylpeä sydän,
ja nyt olet kurja! -
Ich unglückselger Atlas, eine Welt,
die ganze Welt der Schmerzen, muß ich tragen,
ich trage Unerträgliches, und brechen
will mir das Herz im Leibe.
Du stolzes Herz, du hast es ja gewollt,
du wolltest glücklich sein, unendlich glücklich,
oder unendlich elend, stolzes Herz,
und jetzo bist du elend!SuomentajaKieliSuomiJulkaistu teoksessaHeine, Heinrich: Laulujen kirja, suom. Yrjö JylhäKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosEiMa kovanonnen Atlas! Maailmaa
mun kantaa täytyy näin, maailmaa tuskain,
mun taakkani on suunnaton, en kestä,
vaan sydän murtuu multa.
Oi sydän ylväs, niinhän tahdoitkin!
Vain onni rajaton tai kurjuus suurin
sun tahtos oli, sydän ylväs,
ja noin nyt olet kurja. -
Ich unglückselger Atlas, eine Welt,
die ganze Welt der Schmerzen, muß ich tragen,
ich trage Unerträgliches, und brechen
will mir das Herz im Leibe.
Du stolzes Herz, du hast es ja gewollt,
du wolltest glücklich sein, unendlich glücklich,
oder unendlich elend, stolzes Herz,
und jetzo bist du elend!NimekeAtlasSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiVoi minua onnetonta Atlasta!
tuskien maailman kannan,
kestämättömän kestän, ja murtua
on sydämeni ruumiissa.
Sydän ylpeä – itse valitsit osasi:
rajattoman onnellinen tahdoit olla,
tai loputtoman onneton, sinä ylpeä sydän.
Nyt olet onneton. -
Ich unglückselger Atlas, eine Welt,
die ganze Welt der Schmerzen, muß ich tragen,
ich trage Unerträgliches, und brechen
will mir das Herz im Leibe.
Du stolzes Herz, du hast es ja gewollt,
du wolltest glücklich sein, unendlich glücklich,
oder unendlich elend, stolzes Herz,
und jetzo bist du elend!NimekeAtlasSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosEiMinä onneton Atlas saan kantaa harteillani
kokonaista tuskien maailmaa.
Sydän ei tahdo kestää taakkaani.
Se tahtoi olla joko määrättömän onnellinen
tai kokea suuren kurjuuden.
Se löysi kurjuuden. -
Ich unglückselger Atlas, eine Welt,
die ganze Welt der Schmerzen, muß ich tragen,
ich trage Unerträgliches, und brechen
will mir das Herz im Leibe.
Du stolzes Herz, du hast es ja gewollt,
du wolltest glücklich sein, unendlich glücklich,
oder unendlich elend, stolzes Herz,
und jetzo bist du elend!NimekeAtlasSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiMinua onnetonta Atlasta!
Maailmaa, kokonaista tuskien maailmaa
minun täytyy kannatella,
sietää sietämätöntä,
vaikka sydämeni murtuu.
Ylpeä sydämeni, sinähän sitä tahdoit!
Sinä tahdoit olla onnellinen,
loputtoman onnellinen, tai loputtoman onneton,
ylpeä sydämeni, ja nyt olet onneton.
Minua onnetonta Atlasta!
Kokonaista tuskien maailmaa
minun täytyy kannatella!
-
-
Ihr Bild
Näytä lauluSäveltäjäSchubert, Franz (1797-1828)Teos / sarja / kokoelma SchwanengesangSävellysvuosi1828LuetteloD 957:9EsityskokoonpanoLauluääni, pianoSävellajiB-molliTempomerkintäLangsamJulkaistu1829Suomennokset
-
Ich stand in dunkeln Träumen
und [starrt’] (1) ihr Bildnis an,
und das geliebte Antlitz
heimlich zu leben begann.
Um ihre Lippen zog sich
ein Lächeln wunderbar,
und wie von Wehmutstränen
erglänzte ihr Augenpaar.
Auch meine Tränen flossen
mir von den Wangen herab.
Und ach, ich kann’s nicht glauben,
daß ich dich verloren hab!(1) Grieg: "starr't"
NimekeHänen kuvansaSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiSeisoin synkissä ajatuksissani
ja tuijotin hänen kuvaansa
ja rakkaat kasvot
heräsivät huomaamatta eloon.
Hänen huulillaan karehti
ihmeellinen hymy,
ja oli kuin alakuloiset kyyneleet
kimaltelisivat Hänen silmissään.
Minunkin kyyneleeni valuivat virtanaan
alas poskiltani –
ja voi, en pysty uskomaan,
että olen menettänyt Sinut! -
Ich stand in dunkeln Träumen
und [starrt’] (1) ihr Bildnis an,
und das geliebte Antlitz
heimlich zu leben begann.
Um ihre Lippen zog sich
ein Lächeln wunderbar,
und wie von Wehmutstränen
erglänzte ihr Augenpaar.
Auch meine Tränen flossen
mir von den Wangen herab.
Und ach, ich kann’s nicht glauben,
daß ich dich verloren hab!(1) Grieg: "starr't"
SuomentajaKieliSuomiJulkaistu teoksessaHeine, Heinrich: Laulujen kirja, suom. Yrjö JylhäKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosEiMinä synkissä unelmissa
hänen kuvaansa tuijotin,
ja kas, nuo rakkaat kasvot
elon jo saivatkin.
Sai huultensa ympärille
hymyn ihmeellisen nyt hän,
kuin kaihon kyynelissä
näin silmänsä sädehtivän.
Myös multa kyynelvirta
vuos poskelle hiljalleen –
ja ah, en uskoa saata
sun luotani lähteneen! -
Ich stand in dunkeln Träumen
und [starrt’] (1) ihr Bildnis an,
und das geliebte Antlitz
heimlich zu leben begann.
Um ihre Lippen zog sich
ein Lächeln wunderbar,
und wie von Wehmutstränen
erglänzte ihr Augenpaar.
Auch meine Tränen flossen
mir von den Wangen herab.
Und ach, ich kann’s nicht glauben,
daß ich dich verloren hab!(1) Grieg: "starr't"
NimekeHänen kuvansaSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiSynkissä mietteissä
tuijotin hänen kuvaansa,
ja oli aivan kuin rakkaat kasvonsa
varkain heräisivät eloon.
Hänen huulillaan väreili
ihana hymy,
kaihon kyyneleistä
kostuivat silmänsä.
Minunkin silmistäni
kyyneleet valuivat –
ah, en voi uskoa,
että sinut menetin! -
Ich stand in dunkeln Träumen
und [starrt’] (1) ihr Bildnis an,
und das geliebte Antlitz
heimlich zu leben begann.
Um ihre Lippen zog sich
ein Lächeln wunderbar,
und wie von Wehmutstränen
erglänzte ihr Augenpaar.
Auch meine Tränen flossen
mir von den Wangen herab.
Und ach, ich kann’s nicht glauben,
daß ich dich verloren hab!(1) Grieg: "starr't"
NimekeHänen kuvansaSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosKylläKun yössä kummain unten
kuvaansa tuijotin,
oudosti kasvoin ilme
jo herätä alkoikin.
Niin hiljaa hymy nousi
nyt hänen huulilleen
ja kyynelherkän kiillon
loi kaipaus katseeseen.
Myös itse kyyneleitä
poskilta kuivasin.
Ja voi, en uskoa saata,
että sinut menetin. -
Ich stand in dunkeln Träumen
und [starrt’] (1) ihr Bildnis an,
und das geliebte Antlitz
heimlich zu leben begann.
Um ihre Lippen zog sich
ein Lächeln wunderbar,
und wie von Wehmutstränen
erglänzte ihr Augenpaar.
Auch meine Tränen flossen
mir von den Wangen herab.
Und ach, ich kann’s nicht glauben,
daß ich dich verloren hab!(1) Grieg: "starr't"
NimekeHänen kuvansaSuomentajaKieliSuomiJulkaistu teoksessaSolanterä, Kyllikki (toim.): Sata kuuluisaa yksinlaulua IIKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosKylläKun katsoin kuvaas kauan
mä murhemiettehin,
niin kasvoillesi lankes
kirkkaus ihmeellisin.
Sun huultes seutuville
sai hymy lämpöinen,
ja silmissäsi kuulsi
kuin kimmellys kyynelten.
Mun silmäni myös kostui
nyt tuskan kyynelin,
ja ah, en uskoa tahdo,
että sinut kadotin! -
Ich stand in dunkeln Träumen
und [starrt’] (1) ihr Bildnis an,
und das geliebte Antlitz
heimlich zu leben begann.
Um ihre Lippen zog sich
ein Lächeln wunderbar,
und wie von Wehmutstränen
erglänzte ihr Augenpaar.
Auch meine Tränen flossen
mir von den Wangen herab.
Und ach, ich kann’s nicht glauben,
daß ich dich verloren hab!(1) Grieg: "starr't"
NimekeHänen kuvansaSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiSeisoin synkkien unelmien vallassa
ja tuijotin hänen kuvaansa,
ja hänen rakkaat kasvonsa
alkoivat salaperäisesti elää.
Hänen huulillaan karehti
ihmeellinen hymy,
ja oli kuin surunkyynelet
olisivat kimaltaneet hänen silmissään.
Minunkin kyyneleeni valuivat
alas poskiltani –
ja voi, en jaksa uskoa,
että olen menettänyt sinut!
-
-
Das Fischermädchen
Näytä lauluSäveltäjäSchubert, Franz (1797-1828)Teos / sarja / kokoelma SchwanengesangSävellysvuosi1828LuetteloD 957:10EsityskokoonpanoLauluääni, pianoSävellajiAs-duuriTempomerkintäAllegro assaiJulkaistu1829Suomennokset
-
Du schönes Fischermädchen,
treibe den Kahn ans Land;
komm zu mir und setze dich nieder,
wir kosen Hand in Hand.
Leg an mein Herz dein Köpfchen
und fürchte dich nicht zu sehr;
vertraust du dich doch sorglos
täglich dem wilden Meer.
Mein Herz gleicht ganz dem Meere,
hat Sturm und Ebb und Flut,
und manche schöne Perle
in seiner Tiefe ruht.SuomentajaKieliSuomiJulkaistu1887Julkaistu teoksessaHeine, Heinrich: Runoelmia, suom. Oskar UotilaKäyttöoikeudetVapaaLaulettava suomennosEiSa kaunis saaren neito,
Tuo venhees rantaan vain;
Käy luoksein, ailakoimme
Nyt tässä rinnattain.
Pääs sydämellein paina,
Miks' noin sa arkailet?
Eip' ole pelkoon saaneet
Sua meren lainehet.
On sydämeinkin meri
Luoteineen, vuoksineen,
Myrskyineen, mutta kauniin
Myös pohjahelmineen. -
Du schönes Fischermädchen,
treibe den Kahn ans Land;
komm zu mir und setze dich nieder,
wir kosen Hand in Hand.
Leg an mein Herz dein Köpfchen
und fürchte dich nicht zu sehr;
vertraust du dich doch sorglos
täglich dem wilden Meer.
Mein Herz gleicht ganz dem Meere,
hat Sturm und Ebb und Flut,
und manche schöne Perle
in seiner Tiefe ruht.SuomentajaKieliSuomiJulkaistu teoksessaHeine, Heinrich: Laulujen kirja, suom. Yrjö JylhäKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosEiSinä kaunoinen kalatyttö,
tuo venhosi rantaan päin;
tule luokseni, istu tänne,
niin haastamme käsikkäin.
Sydämelleni pääsi paina,
mua ethän peljänne vaan;
joka päivähän itses uskot
meren helmaan raivoavaan.
Sydän mulla on kuin meri synkkä,
meri vuoksien, luoteiden,
ja monta helmeä päilyy
myös syvyyksissä sen. -
Du schönes Fischermädchen,
treibe den Kahn ans Land;
komm zu mir und setze dich nieder,
wir kosen Hand in Hand.
Leg an mein Herz dein Köpfchen
und fürchte dich nicht zu sehr;
vertraust du dich doch sorglos
täglich dem wilden Meer.
Mein Herz gleicht ganz dem Meere,
hat Sturm und Ebb und Flut,
und manche schöne Perle
in seiner Tiefe ruht.NimekeKalastajatyttöSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiKaunis kalastajatyttö
ohjaa veneesi maihin;
tule luokseni, istu alas,
käsi kädessä leikimme.
Paina pääsi sydämelleni,
miksi minua pelkäisit?
Joka päivähän uskoudut
villille merelle.
Sydämeni on kuin meri,
myrskyisä ja tyyni,
ja moni kaunis helmi
piilee sen syvyyksissä. -
Du schönes Fischermädchen,
treibe den Kahn ans Land;
komm zu mir und setze dich nieder,
wir kosen Hand in Hand.
Leg an mein Herz dein Köpfchen
und fürchte dich nicht zu sehr;
vertraust du dich doch sorglos
täglich dem wilden Meer.
Mein Herz gleicht ganz dem Meere,
hat Sturm und Ebb und Flut,
und manche schöne Perle
in seiner Tiefe ruht.NimekeKalastajatyttöSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosKylläOi, kalastajatyttö,
souda jo valkamaan,
käsi käissä kanssasi, armas,
näin karkeloida saan.
Niin luottavaisna painaa
voit pääsi mun rinnallein,
kun voimaakaan et pelkää
tyrskyjen, maininkein!
Mun rintani myös vuoroin
on tyyni, myrskyinen,
ja helmen kauniin löytää
voit syvyyksistä sen. -
Du schönes Fischermädchen,
treibe den Kahn ans Land;
komm zu mir und setze dich nieder,
wir kosen Hand in Hand.
Leg an mein Herz dein Köpfchen
und fürchte dich nicht zu sehr;
vertraust du dich doch sorglos
täglich dem wilden Meer.
Mein Herz gleicht ganz dem Meere,
hat Sturm und Ebb und Flut,
und manche schöne Perle
in seiner Tiefe ruht.NimekeKalastajatyttöSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiSinä soma kalastajatyttö,
laske veneesi rantaan;
tule tänne ja istu viereeni,
hyväillään, käsi kädessä.
Paina pikku pääsi sydäntäni vasten
äläkä niin kovasti pelkää;
uskallathan sinä surutta
päivittäin luottaa villiin mereenkin!
Minun sydämeni on aivan meren kaltainen,
silläkin on myrskynsä, lasku- ja nousuvetensä
ja moni ihana helmi
on kätketty sen syvyyteen.
-
-
Die Stadt
Näytä lauluSäveltäjäSchubert, Franz (1797-1828)Teos / sarja / kokoelma SchwanengesangSävellysvuosi1828LuetteloD 957:11EsityskokoonpanoLauluääni, pianoSävellajiC-molliTempomerkintäMässig geschwindJulkaistu1829Suomennokset
-
Am fernen Horizonte
erscheint, wie ein Nebelbild,
die Stadt mit ihren Türmen,
in Abenddämmrung gehüllt.
Ein feuchter Windzug kräuselt
die graue Wasserbahn;
mit traurigem Takte rudert
der Schiffer in meinem Kahn.
Die Sonne hebt sich noch einmal
leuchtend vom Boden empor
und zeigt mir jene Stelle,
wo ich das Liebste verlor.SuomentajaKieliSuomiJulkaistu teoksessaHeine, Heinrich: Laulujen kirja, suom. Yrjö JylhäKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosEiTaa taivaanrannan nousten
kuin kangastus päällä veen,
hämyssä illan katsoo
mua kaupunki torneineen.
Saa kostea ilmanhenki
veet harmaat väreilemään;
vait murheen tahtia soutaa
mua laivuri venheessään.
Viel’ aurinko kerran nousee
maat häipyvät kirkastain
ja näyttää mulle paikan,
miss’ armaasta eron sain. -
Am fernen Horizonte
erscheint, wie ein Nebelbild,
die Stadt mit ihren Türmen,
in Abenddämmrung gehüllt.
Ein feuchter Windzug kräuselt
die graue Wasserbahn;
mit traurigem Takte rudert
der Schiffer in meinem Kahn.
Die Sonne hebt sich noch einmal
leuchtend vom Boden empor
und zeigt mir jene Stelle,
wo ich das Liebste verlor.NimekeKaupunkiSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiKaukana horisontilla
ilmestyy, kuin unikuva,
kaupunki torneineen
iltahämärään verhoutuen.
Kostea tuulenhenkäys kihartaa
veden harmaan peilin;
alakuloisesti soutaa
lautturi veneessään.
Kerran vielä aurinko
kohoaa loistavana maan pinnalta
ja valaisee minulle paikan
missä menetin rakkaimpani. -
Am fernen Horizonte
erscheint, wie ein Nebelbild,
die Stadt mit ihren Türmen,
in Abenddämmrung gehüllt.
Ein feuchter Windzug kräuselt
die graue Wasserbahn;
mit traurigem Takte rudert
der Schiffer in meinem Kahn.
Die Sonne hebt sich noch einmal
leuchtend vom Boden empor
und zeigt mir jene Stelle,
wo ich das Liebste verlor.NimekeKaupunkiSuomentajaKieliSuomiJulkaistu teoksessaSolanterä, Kyllikki (toim.): Sata kuuluisaa yksinlaulua IIKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosKylläMä yllä näköpiirin
nään kaupungin torneineen,
kuin kangastus se loistaa
yli ruskon kultaaman veen.
Nyt kostea iltatuuli
veen pinnan kirjoaa,
ja soutaja raskain airoin
mun ruuhtani kuljettaa.
Viel' ilta-aurinko kerran
loistavi leimahtain
ja näytti paikan, missä
kadotin kalleimpain! -
Am fernen Horizonte
erscheint, wie ein Nebelbild,
die Stadt mit ihren Türmen,
in Abenddämmrung gehüllt.
Ein feuchter Windzug kräuselt
die graue Wasserbahn;
mit traurigem Takte rudert
der Schiffer in meinem Kahn.
Die Sonne hebt sich noch einmal
leuchtend vom Boden empor
und zeigt mir jene Stelle,
wo ich das Liebste verlor.NimekeKaupunkiSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiKaukana horisontissa
näkyy kuin sumuisena kuvana
kaupunki torneineen,
iltahämärään verhottuna.
Kostea tuulenpuuska kihartaa
harmaata vedenpintaa;
surullisessa rytmissä
soutaa vanhus venettäni.
Aurinko kohoaa vielä kerran
loistavana esiin maan ylle
ja näyttää minulle paikan,
jossa menetin rakkaimpani.
-
-
Am Meer
Näytä lauluSäveltäjäSchubert, Franz (1797-1828)Teos / sarja / kokoelma SchwanengesangSävellysvuosi1828LuetteloD 957:12EsityskokoonpanoLauluääni, pianoSävellajiC-duuriTempomerkintäSehr langsamJulkaistu1829Suomennokset
-
Das Meer erglänzte weit hinaus
im letzten Abendscheine;
wir saßen am einsamen Fischerhaus,
wir saßen stumm und alleine.
Der Nebel stieg, das Wasser schwoll,
die Möwe flog hin und wieder;
aus deinen Augen liebevoll
fielen die Tränen nieder.
Ich sah sie fallen auf deine Hand,
und bin aufs Knie gesunken;
ich hab’ von deiner weißen Hand
die Tränen fortgetrunken.
Seit jener Stunde verzehrt sich mein Leib,
die Seele stirbt vor Sehnen; –
mich hat das unglücksel'ge Weib
vergiftet mit ihren Tränen.NimekeMeren rannallaSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosEiMeren ääret hehkuivat
auringonlaskun kajossa.
Istuimme kalastajan mökin luona
hiljaa, vaieten.
Sumu nousi, ja veden laineiden myötä
lokki lensi ympärillämme.
Sinun ihanista silmistäsi
vieri kyyneliä.
Ne putosivat kädellesi,
ja vaivuin polvilleni
ja valkoisesta kädestäsi
join nuo kuumat kyyneleet.
Siitä pitäen on ruumiini tuntenut tuskaa,
sieluni kuolee kaipuuseen.
Tuo onneton nainen
minut myrkytti kyynelillään. -
Das Meer erglänzte weit hinaus
im letzten Abendscheine;
wir saßen am einsamen Fischerhaus,
wir saßen stumm und alleine.
Der Nebel stieg, das Wasser schwoll,
die Möwe flog hin und wieder;
aus deinen Augen liebevoll
fielen die Tränen nieder.
Ich sah sie fallen auf deine Hand,
und bin aufs Knie gesunken;
ich hab’ von deiner weißen Hand
die Tränen fortgetrunken.
Seit jener Stunde verzehrt sich mein Leib,
die Seele stirbt vor Sehnen; –
mich hat das unglücksel'ge Weib
vergiftet mit ihren Tränen.NimekeMerelläSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiMeri loisti aavana
illan viime kajossa;
hylätyn kalastajamökin luona
istuimme vaiti ja yksinäisinä.
Usva kohosi, vesi nousi,
lokki kaarteli hiljalleen,
silmistäsi rakastavista
tipahtivat kyyneleet.
Näin niiden putoavan kädellesi
ja polvilleni vajosin;
valkealta kädeltäsi
join pois nuo kyneleet.
Siitä hetkestä riutuu ruumiini,
sielu kuolee kaipuusta; –
tuo onneton nainen myrkytti
minut kyynelillään. -
Das Meer erglänzte weit hinaus
im letzten Abendscheine;
wir saßen am einsamen Fischerhaus,
wir saßen stumm und alleine.
Der Nebel stieg, das Wasser schwoll,
die Möwe flog hin und wieder;
aus deinen Augen liebevoll
fielen die Tränen nieder.
Ich sah sie fallen auf deine Hand,
und bin aufs Knie gesunken;
ich hab’ von deiner weißen Hand
die Tränen fortgetrunken.
Seit jener Stunde verzehrt sich mein Leib,
die Seele stirbt vor Sehnen; –
mich hat das unglücksel'ge Weib
vergiftet mit ihren Tränen.NimekeMeren rannallaSuomentajaKieliSuomiJulkaistu teoksessaSolanterä, Kyllikki (toim.): Sata kuuluisaa yksinlaulua IIKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosKylläJo päivä merta kullaten
taas vaipui taakse lahden;
me istuimme rannalla katsellen,
me vaiti istuimme kahden.
Ja lokki huus' pois lentäen,
ja siipensä vettä viilsi;
sun silmissäsi, armainen,
kuumana kyynel kiilsi.
Sen näin mä kädelles vierineen
ja vaivuin maahan asti;
tuon yksinäisen kyyneleen
mä join niin hartahasti.
Vaan siitä saakka mun sieluain
syö kaipuu polttavainen;
sä kyynelhelmelläs, ah, vain
mun myrkytit, armahainen! -
Das Meer erglänzte weit hinaus
im letzten Abendscheine;
wir saßen am einsamen Fischerhaus,
wir saßen stumm und alleine.
Der Nebel stieg, das Wasser schwoll,
die Möwe flog hin und wieder;
aus deinen Augen liebevoll
fielen die Tränen nieder.
Ich sah sie fallen auf deine Hand,
und bin aufs Knie gesunken;
ich hab’ von deiner weißen Hand
die Tränen fortgetrunken.
Seit jener Stunde verzehrt sich mein Leib,
die Seele stirbt vor Sehnen; –
mich hat das unglücksel'ge Weib
vergiftet mit ihren Tränen.NimekeMeren äärelläSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiMeri kimalsi kaukaisuudessa
illan viime ruskon hohteessa;
me istuimme yksinäisen kalastajamökin vierellä,
istuimme vaiti ja yksin.
Sumu kohosi, oli nousuvesi,
lokki lenteli edestakaisin;
sinun rakkauden täyttämistä silmistäsi
valui kyyneleitä.
Näin niiden putoavan kädellesi
ja vaivuin polvilleni;
sinun valkealta kädeltäsi
join kyyneleet pois.
Siitä hetkestä lähtien sieluni ruumini riutuu,
sielu kuolee kaipauksesta;
se onneton nainen
on myrkyttänyt minut kyyneleillään.
-
-
Der Doppelgänger
Näytä lauluSäveltäjäSchubert, Franz (1797-1828)Teos / sarja / kokoelma SchwanengesangSävellysvuosi1828LuetteloD 957:13EsityskokoonpanoLauluääni, pianoSävellajiH-molliTempomerkintäSehr langsamJulkaistu1829Suomennokset
-
Still ist die Nacht, es ruhen die Gassen,
in diesem Hause wohnte mein Schatz;
sie hat schon längst die Stadt verlassen,
doch steht noch das Haus auf demselben Platz.
Da steht auch ein Mensch und starrt in die Höhe
und ringt die Hände vor Schmerzensgewalt;
mir graust es, wenn ich sein Antlitz sehe –
der Mond zeigt mir meine eigne Gestalt.
Du Doppelgänger, du bleicher Geselle!
Was äffst du nach mein Liebesleid,
das mich gequält auf dieser Stelle
so manche Nacht, in alter Zeit?NimekeKaksoisolentoSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiVaiti on yö, saa nukkua katu,
hän tässä asui aikoinaan,
on muuttanut pois, se päättyi satu,
vaan talo on yhä paikoillaan.
Myös siellä on mies ja tuijottaa tähtiin
ja käsiä vääntää, kun tuska on.
Minä kauhistun, kun kasvot ne nähtiin:
omat kasvoni loisteessa kuutamon.
Oi kaksoisolento, kalpea veikko,
miks lempeni tuskaa matkit niin,
jota kestin täällä, kun olin heikko,
menneinä öinä - loputtomiin. -
Still ist die Nacht, es ruhen die Gassen,
in diesem Hause wohnte mein Schatz;
sie hat schon längst die Stadt verlassen,
doch steht noch das Haus auf demselben Platz.
Da steht auch ein Mensch und starrt in die Höhe
und ringt die Hände vor Schmerzensgewalt;
mir graust es, wenn ich sein Antlitz sehe –
der Mond zeigt mir meine eigne Gestalt.
Du Doppelgänger, du bleicher Geselle!
Was äffst du nach mein Liebesleid,
das mich gequält auf dieser Stelle
so manche Nacht, in alter Zeit?SuomentajaKieliSuomiJulkaistu teoksessaHeine, Heinrich: Laulujen kirja, suom. Yrjö JylhäKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosEiKadut nukkuvat, yö käy äänettömäksi,
minä katson armaani ikkunaan,
pois kaupungista hän aikaa läksi,
mut vielä nään talon paikallaan.
Mies toinen on tuolla, hän käsiä vääntää,
ylös katsoo puhjeten huokailuun;
mua kauhistaa, kun kasvot hän kääntää,
oman itseni tunnen paisteessa kuun.
Sinä haamuni kalvas, huurusuinen,
miks lemmentuskaani matkit noin,
jota tällä paikalla kärsin muinen
monin öin, monin pitkin tuokioin? -
Still ist die Nacht, es ruhen die Gassen,
in diesem Hause wohnte mein Schatz;
sie hat schon längst die Stadt verlassen,
doch steht noch das Haus auf demselben Platz.
Da steht auch ein Mensch und starrt in die Höhe
und ringt die Hände vor Schmerzensgewalt;
mir graust es, wenn ich sein Antlitz sehe –
der Mond zeigt mir meine eigne Gestalt.
Du Doppelgänger, du bleicher Geselle!
Was äffst du nach mein Liebesleid,
das mich gequält auf dieser Stelle
so manche Nacht, in alter Zeit?NimekeKaksoisolentoSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiYö on hiljaa, kujat uinuvat,
tässä talossa asui kultani;
hän lähti kaupungista jo ajat sitten,
mutta talo seisoo vielä paikallaan.
Siinä seisoo ihminen ylös tuijottaen,
käsiä vääntäen tuskissaan;
minua hirvittävät hänen kasvonsa,
kuun valossa näen oman kuvani.
Kaksoisolento, sinä kalpea veikko!
Miksi apinoit lemmentuskaani,
joka kiusasi minua tällä paikalla
niin monta yötä, menneinä aikoina. -
Still ist die Nacht, es ruhen die Gassen,
in diesem Hause wohnte mein Schatz;
sie hat schon längst die Stadt verlassen,
doch steht noch das Haus auf demselben Platz.
Da steht auch ein Mensch und starrt in die Höhe
und ringt die Hände vor Schmerzensgewalt;
mir graust es, wenn ich sein Antlitz sehe –
der Mond zeigt mir meine eigne Gestalt.
Du Doppelgänger, du bleicher Geselle!
Was äffst du nach mein Liebesleid,
das mich gequält auf dieser Stelle
so manche Nacht, in alter Zeit?NimekeKaksoisolentoSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiVaiti on yö, saa nukkua katu,
hän tässä asui aikoinaan,
pois muuttanut on, niin päättyi satu,
vaan talo on yhä paikoillaan.
Myös siellä on mies ja tuijottaa tähtiin
ja käsiä vääntää, kun tuska on.
Minä kauhistun, kun kasvot ne nähtiin:
omat kasvoni loisteessa kuutamon.
Oi kaksoisolento, kalpea veikko,
miks lemmentuskaani matkit niin,
jota kestin täällä, kun olin heikko,
menneinä öinä – loputtomiin. -
Still ist die Nacht, es ruhen die Gassen,
in diesem Hause wohnte mein Schatz;
sie hat schon längst die Stadt verlassen,
doch steht noch das Haus auf demselben Platz.
Da steht auch ein Mensch und starrt in die Höhe
und ringt die Hände vor Schmerzensgewalt;
mir graust es, wenn ich sein Antlitz sehe –
der Mond zeigt mir meine eigne Gestalt.
Du Doppelgänger, du bleicher Geselle!
Was äffst du nach mein Liebesleid,
das mich gequält auf dieser Stelle
so manche Nacht, in alter Zeit?NimekeKaksoisolentoSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosKylläHiljaista on, yö kujat jo sulkee,
ja taas hänen talonsa tuossa nähdä saan.
Hän pois on mennyt, jo kaukana kulkee,
vaan talo on vielä samalla paikallaan.
Ken siinä nyt on? Ken käy tuskissansa
ja käsi rikki lyö yön pimeän?
Kauhu valtaa, kun katson kasvojansa –
kuu näyttää sen: olen itse hän!
Oi varjoaave, niin kalpea, kumma,
nyt tuskaaniko matkien
käyt ympäri, kun yö on tumma
ja yksin häntä täällä kaipailen? -
Still ist die Nacht, es ruhen die Gassen,
in diesem Hause wohnte mein Schatz;
sie hat schon längst die Stadt verlassen,
doch steht noch das Haus auf demselben Platz.
Da steht auch ein Mensch und starrt in die Höhe
und ringt die Hände vor Schmerzensgewalt;
mir graust es, wenn ich sein Antlitz sehe –
der Mond zeigt mir meine eigne Gestalt.
Du Doppelgänger, du bleicher Geselle!
Was äffst du nach mein Liebesleid,
das mich gequält auf dieser Stelle
so manche Nacht, in alter Zeit?NimekeKaksoisolentoSuomentajaKieliSuomiJulkaistu teoksessaSolanterä, Kyllikki (toim.): Sata kuuluisaa yksinlaulua IIKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosKylläHiljainen yö on kaupungin yllä,
käyn kartanolle talon aution;
tääll' armas kulki, sen muistan kyllä,
vaan jättänyt paikan hän jo ammoin on.
Mies tuolla ken on? Miks' epätoivoissansa
noin päänsä painain jää tuijottamaan?
Nyt kauhuin mä katson kasvojansa:
loisteessa kuun nähdä itseni saan!
Sä kalvas haamu, miks' ilkkuvasti
noin matkit lemmentuskiain,
mua jotka kiusaa kauheasti,
ah, pitkin öin mun valvoissain? -
Still ist die Nacht, es ruhen die Gassen,
in diesem Hause wohnte mein Schatz;
sie hat schon längst die Stadt verlassen,
doch steht noch das Haus auf demselben Platz.
Da steht auch ein Mensch und starrt in die Höhe
und ringt die Hände vor Schmerzensgewalt;
mir graust es, wenn ich sein Antlitz sehe –
der Mond zeigt mir meine eigne Gestalt.
Du Doppelgänger, du bleicher Geselle!
Was äffst du nach mein Liebesleid,
das mich gequält auf dieser Stelle
so manche Nacht, in alter Zeit?NimekeKaksoishaamuSuomentajaKieliSuomiJulkaistu1914Julkaistu teoksessaLauluohjelmistoaKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosKylläTyyn' ompi yö, ja kaupunki nukkuu,
luo muinaisen armaan' uksen taas mä saan.
Jo tienoon tään hän on jättänyt aikaa,
mut seinät nuo vielä seisoo ennallaan.
Ja seisoo myös mies ja tuijottaa ilmaan,
käit tuskaan vääntyy, hän ken lieneekään?
Saan kauhuun, kun kasvot vihdoin keksin:
kuun hohtehessa mä itseni nään.
Sä kaksoishaamu, sä vaalea veikko,
miks lemmentuskaan' pilkkaat näin,
mi tässä öisin ain mua kiusas
eess' uksen ynseen ystäväin? -
Still ist die Nacht, es ruhen die Gassen,
in diesem Hause wohnte mein Schatz;
sie hat schon längst die Stadt verlassen,
doch steht noch das Haus auf demselben Platz.
Da steht auch ein Mensch und starrt in die Höhe
und ringt die Hände vor Schmerzensgewalt;
mir graust es, wenn ich sein Antlitz sehe –
der Mond zeigt mir meine eigne Gestalt.
Du Doppelgänger, du bleicher Geselle!
Was äffst du nach mein Liebesleid,
das mich gequält auf dieser Stelle
so manche Nacht, in alter Zeit?NimekeKaksoisolentoSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiYö on vaiti, kujat torkkuvat,
tuossa talossa asui oma kultani;
hän on jo kauan sitten muuttanut pois,
mutta talo seisoo vielä entisillä sijoillaan.
Seisoo siellä ihminenkin, tuijottaa korkeuksiin
ja vääntelee käsiään tuskan vallassa;
minua kammottaa, kun näen hänen kasvonsa –
kuu paljastaa minulle oman haamuni.
Sinä kaksoisolentoni, kalpea ystäväni!
Miksi teet pilaa matkimalla rakkaudentuskaani,
joka juuri tällä paikalla minua kidutti
niin monena yönä, silloin kauan sitten?
-
-
Die Taubenpost
Näytä lauluSäveltäjäSchubert, Franz (1797-1828)Teos / sarja / kokoelma SchwanengesangSävellysvuosi1828LuetteloD 957:14EsityskokoonpanoLauluääni, pianoSävellajiG-duuriJulkaistu1829Suomennokset
-
Ich hab' eine Brieftaub' in meinem Sold,
die ist gar ergeben und treu,
sie nimmt mir nie das Ziel zu kurz
und fliegt auch nie vorbei.
Ich sende sie viel tausendmal
auf Kundschaft täglich hinaus,
vorbei an manchem lieben Ort,
bis zu der Liebsten Haus.
Dort schaut sie zum Fenster heimlich hinein,
belauscht ihren Blick und Schritt,
gibt meine Grüße scherzend ab
und nimmt die ihren mit.
Kein Briefchen brauch ich zu schreiben mehr,
die Träne selbst geb ich ihr,
oh, sie verträgt sie sicher nicht,
gar eifrig dient sie mir.
Bei Tag, bei Nacht, im Wachen, im Traum,
ihr gilt das alles gleich,
wenn sie nur wandern, wandern kann,
dann ist sie überreich!
Sie wird nicht müd, sie wird nicht matt,
der Weg ist stets ihr neu;
sie braucht nicht Lockung, braucht nicht Lohn,
die Taub' ist so mir treu!
Drum heg ich sie auch so treu an der Brust,
versichert des schönsten Gewinns;
sie heißt – die Sehnsucht! Kennt ihr sie? –
Die Botin treuen Sinns.NimekeKyyhkyspostiSuomentajaKieliSuomiJulkaistu2007KäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiPalkkaani kuuluu kirjekyyhky,
joka on perin vankkumaton ja uskollinen,
se ei koskaan jää antamastani määränpäästä
eikä myöskään lennä ohi.
Lähetän sen päivittäin tuhansia kertoja
ulos toimittamaan asioita
ohi tuttujen seutujen,
rakkaani talolle saakka.
Siellä se kurkistaa salaa ikkunasta,
tarkkailee kultani katsetta ja askelta,
kertoo kujeillen terveiseni
ja ottaa hänen terveisensä mukaansa.
Kirjelappuja minun ei tarvitse enää kirjoittaa,
aidot kyyneleeni annan sille,
oi, ei se varmaankaan oikein siedä niitä,
mutta innoissaan palvelee minua silti.
Päivin, öin, valveilla, unessa,
sille on samantekevää,
jos se vain saa vaeltaa,
on se silloin ylenpalttisen rikas!
Ei se väsy, ei se uuvu,
reitti on sille alati uusi,
se ei tarvitse suostuttelua, ei palkkaa,
kyyhky on minulle niin uskollinen!
Siksi minäkin sitä niin hartaasti vaalin povellani,
vakuuttuneena ihanimmasta voitosta;
kyyhkyni on nimeltään – kaipaus! Tunnetteko sen? –
Uskollisen mielen sanansaattajattaren. -
Ich hab' eine Brieftaub' in meinem Sold,
die ist gar ergeben und treu,
sie nimmt mir nie das Ziel zu kurz
und fliegt auch nie vorbei.
Ich sende sie viel tausendmal
auf Kundschaft täglich hinaus,
vorbei an manchem lieben Ort,
bis zu der Liebsten Haus.
Dort schaut sie zum Fenster heimlich hinein,
belauscht ihren Blick und Schritt,
gibt meine Grüße scherzend ab
und nimmt die ihren mit.
Kein Briefchen brauch ich zu schreiben mehr,
die Träne selbst geb ich ihr,
oh, sie verträgt sie sicher nicht,
gar eifrig dient sie mir.
Bei Tag, bei Nacht, im Wachen, im Traum,
ihr gilt das alles gleich,
wenn sie nur wandern, wandern kann,
dann ist sie überreich!
Sie wird nicht müd, sie wird nicht matt,
der Weg ist stets ihr neu;
sie braucht nicht Lockung, braucht nicht Lohn,
die Taub' ist so mir treu!
Drum heg ich sie auch so treu an der Brust,
versichert des schönsten Gewinns;
sie heißt – die Sehnsucht! Kennt ihr sie? –
Die Botin treuen Sinns.NimekeKyyhkysviestiSuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosKylläPien' mulla on kirjekyyhkynen,
mi altis on palvelemaan;
se taitavasti löytää tien,
ei eksy milloinkaan.
Vaikk' monta kertaa laskisin
sen lentoon päivittäin,
niin aina on sen määränpää
armahin ystäväin.
Se lentävi luokse ikkunan
ja sisään kukistaa
ja tervehdyksein hälle vie
ja uuden viestin saa.
Vaan kirjoittaa minun tarvinne ei
kirjettä armaallein:
pienoisen kirkkaan kyynelen
vie hälle kyyhkysein.
Näin öin ja päivin, valmiina on
ahkera lintunen:
armahan luo se kuljettaa
viestejä rakkauden.
Ei uuvu se, ei laimene
sen into konsanaan,
ei palkintoa tarvitse,
ei houkutustakaan!
Siks' sydämeeni kätken sen,
tuon linnuista parhaimman;
se ompi kaipuu! Tunnethan
tuon viestinkantajan? -
Ich hab' eine Brieftaub' in meinem Sold,
die ist gar ergeben und treu,
sie nimmt mir nie das Ziel zu kurz
und fliegt auch nie vorbei.
Ich sende sie viel tausendmal
auf Kundschaft täglich hinaus,
vorbei an manchem lieben Ort,
bis zu der Liebsten Haus.
Dort schaut sie zum Fenster heimlich hinein,
belauscht ihren Blick und Schritt,
gibt meine Grüße scherzend ab
und nimmt die ihren mit.
Kein Briefchen brauch ich zu schreiben mehr,
die Träne selbst geb ich ihr,
oh, sie verträgt sie sicher nicht,
gar eifrig dient sie mir.
Bei Tag, bei Nacht, im Wachen, im Traum,
ihr gilt das alles gleich,
wenn sie nur wandern, wandern kann,
dann ist sie überreich!
Sie wird nicht müd, sie wird nicht matt,
der Weg ist stets ihr neu;
sie braucht nicht Lockung, braucht nicht Lohn,
die Taub' ist so mir treu!
Drum heg ich sie auch so treu an der Brust,
versichert des schönsten Gewinns;
sie heißt – die Sehnsucht! Kennt ihr sie? –
Die Botin treuen Sinns.NimekeKirjekyyhkySuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiMinulla on palveluksessani kirjekyyhky,
se on tosi nöyrä ja uskollinen:
milloinkaan se ei jää matkalle
eikä koskaan lennä ohi.
Minä lähetän sen monta tuhatta kertaa
tehtäviinsä päivittäin
ohi monenkin rakkaan paikan
rakkaimpani kotiin.
Siellä se kurkistaa salaa sisään ikkunasta,
vakoilee hänen katsettaan ja liikkeitään,
kertoo terveiseni kuin leikin varjolla
ja ottaa hänen viestinsä vastaan.
Ei minun enää tarvitse kirjoitella kirjelappusia,
annan kyyneleeni sen vietäväksi:
voi, ei se niitä harhaan vie,
tosi innokkaasti se palvelee minua.
Olkoon päivä tai yö, olinpa unessa tai valveilla,
se on sille samantekevää:
kunhan se vain pääsee vaeltamaan,
se tuntee itsensä ylettömän onnelliseksi.
Koskaan se ei väsy eikä uuvu,
tie on sille aina kuin uusi,
ei sitä tarvitse houkutella, ei palkita,
se kyyhkynen on minulle niin uskollinen!
Niinpä painan sen hellästi hoivaten rintaani vasten
varmana sen tuottamasta voitosta;
sen nimi on Kaipaus! Tunnetteko sen,
uskollisen sielun airueen?
-