Ich hab' eine Brieftaub' in meinem Sold,
die ist gar ergeben und treu,
sie nimmt mir nie das Ziel zu kurz
und fliegt auch nie vorbei.
Ich sende sie viel tausendmal
auf Kundschaft täglich hinaus,
vorbei an manchem lieben Ort,
bis zu der Liebsten Haus.
Dort schaut sie zum Fenster heimlich hinein,
belauscht ihren Blick und Schritt,
gibt meine Grüße scherzend ab
und nimmt die ihren mit.
Kein Briefchen brauch ich zu schreiben mehr,
die Träne selbst geb ich ihr,
oh, sie verträgt sie sicher nicht,
gar eifrig dient sie mir.
Bei Tag, bei Nacht, im Wachen, im Traum,
ihr gilt das alles gleich,
wenn sie nur wandern, wandern kann,
dann ist sie überreich!
Sie wird nicht müd, sie wird nicht matt,
der Weg ist stets ihr neu;
sie braucht nicht Lockung, braucht nicht Lohn,
die Taub' ist so mir treu!
Drum heg ich sie auch so treu an der Brust,
versichert des schönsten Gewinns;
sie heißt – die Sehnsucht! Kennt ihr sie? –
Die Botin treuen Sinns.
Schubert, Franz (1797-1828)
Die Taubenpost
Teos / sarja / kokoelmaSchwanengesang
Sävellysvuosi1828
LuetteloD 957:14
EsityskokoonpanoLauluääni, piano
SävellajiG-duuri
Julkaistu1829
NimekeKyyhkysposti
Suomentaja
KieliSuomi
Julkaistu2007
KäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajalta
Laulettava suomennosEi
Palkkaani kuuluu kirjekyyhky,
joka on perin vankkumaton ja uskollinen,
se ei koskaan jää antamastani määränpäästä
eikä myöskään lennä ohi.
Lähetän sen päivittäin tuhansia kertoja
ulos toimittamaan asioita
ohi tuttujen seutujen,
rakkaani talolle saakka.
Siellä se kurkistaa salaa ikkunasta,
tarkkailee kultani katsetta ja askelta,
kertoo kujeillen terveiseni
ja ottaa hänen terveisensä mukaansa.
Kirjelappuja minun ei tarvitse enää kirjoittaa,
aidot kyyneleeni annan sille,
oi, ei se varmaankaan oikein siedä niitä,
mutta innoissaan palvelee minua silti.
Päivin, öin, valveilla, unessa,
sille on samantekevää,
jos se vain saa vaeltaa,
on se silloin ylenpalttisen rikas!
Ei se väsy, ei se uuvu,
reitti on sille alati uusi,
se ei tarvitse suostuttelua, ei palkkaa,
kyyhky on minulle niin uskollinen!
Siksi minäkin sitä niin hartaasti vaalin povellani,
vakuuttuneena ihanimmasta voitosta;
kyyhkyni on nimeltään – kaipaus! Tunnetteko sen? –
Uskollisen mielen sanansaattajattaren.
joka on perin vankkumaton ja uskollinen,
se ei koskaan jää antamastani määränpäästä
eikä myöskään lennä ohi.
Lähetän sen päivittäin tuhansia kertoja
ulos toimittamaan asioita
ohi tuttujen seutujen,
rakkaani talolle saakka.
Siellä se kurkistaa salaa ikkunasta,
tarkkailee kultani katsetta ja askelta,
kertoo kujeillen terveiseni
ja ottaa hänen terveisensä mukaansa.
Kirjelappuja minun ei tarvitse enää kirjoittaa,
aidot kyyneleeni annan sille,
oi, ei se varmaankaan oikein siedä niitä,
mutta innoissaan palvelee minua silti.
Päivin, öin, valveilla, unessa,
sille on samantekevää,
jos se vain saa vaeltaa,
on se silloin ylenpalttisen rikas!
Ei se väsy, ei se uuvu,
reitti on sille alati uusi,
se ei tarvitse suostuttelua, ei palkkaa,
kyyhky on minulle niin uskollinen!
Siksi minäkin sitä niin hartaasti vaalin povellani,
vakuuttuneena ihanimmasta voitosta;
kyyhkyni on nimeltään – kaipaus! Tunnetteko sen? –
Uskollisen mielen sanansaattajattaren.