Säuselnde Lüfte wehend so mild,
blumiger Düfte atmend erfüllt!
Wie haucht ihr mich wonnig begrüßend an!
Wie habt ihr dem pochenden Herzen getan?
Es möchte Euch folgen auf luftiger Bahn!
Wohin?
Bächlein, so munter rauschend zumal,
wollen hinunter silbern ins Tal.
Die schwebende Welle, dort eilt sie dahin!
Tief spiegeln sich Fluren und Himmel darin.
Was ziehst Du mich, sehnend verlangender Sinn,
hinab?
Grüßender Sonne spielendes Gold,
hoffende Wonne bringest du hold!
Wie labt mich dein selig begrüßendes Bild!
Es lächelt am tiefblauen Himmel so mild
und hat mir das Auge mit Tränen gefüllt!
Warum?
Grünend umkränzet Wälder und Höh.
Schimmernd erglänzet Blütenschnee!
So dränget sich Alles zum bräutlichen Licht;
es schwellen die Keime, die Knospe bricht;
sie haben gefunden, was ihnen gebricht:
und Du?
Rastloses Sehnen! Wünschendes Herz,
immer nur Tränen, Klage und Schmerz?
Auch ich bin mir schwellender Triebe bewußt!
Wer stillet mir endlich die drängende Lust?
Nur du befreist den Lenz in der Brust,
nur Du!
Schubert, Franz (1797-1828)
Frühlingssehnsucht
Teos / sarja / kokoelmaSchwanengesang
Sävellysvuosi1828
LuetteloD 957:3
EsityskokoonpanoLauluääni, piano
SävellajiB-duuri
Julkaistu1829
NimekeKevätkaipuuta
Suomentaja
KieliSuomi
KäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissa
Laulettava suomennosEi
Lempeinä puhkutte kuiskivat tuulet,
te kukkien tuoksua kantavat!
Miten hengitte minua onnekkaasti tervehtien!
Mitä teittekään sykkivälle sydämelle:
se teitä seurata tahtoisi tuulien teitä!
Minne?
Puro niin iloisena tyrskien rientää,
hopeisena hohtaen laaksoa kohti.
Te vikkelät aallot, sinne kiirehdätte!
Ja niityt ja taivas sen peilissä kuvastuvat.
Miksi kutsutte, kiehdotte kaipaavaa mieltä
mukaanne?
Tuot toivoa, onnea ihanaa,
sinä tervehtivän auringon leikkisä kilo.
Miten vilvoittaakaan autuaana väikkyvä kuvasi!
Niin lempeänä se hymyilee siniseltä taivaalta
ja ovat silmäni täynnä kyyneliä.
Miksi?
Vihreinä siintävät metsät ja pahdat,
ja kukkien lumi hohtaa säihkyen.
Koko luonto kirmaa neitseelliseen valoon,
kasvaa oras ja silmut aukeaa:
mikä puuttui vielä, sen löysivät jo.
Entä sinä?
Levotonta kaipausta! Sinä toivova sydän,
aina vain kyynelissä, murheen, tuskan kourissa?
Tunnen vaistojen heräävän sisälläni!
Kuka viimein laannuttaisi riepovan kaipuun?
Vain sinä avaat kevään rinnassani,
sinä vain!
te kukkien tuoksua kantavat!
Miten hengitte minua onnekkaasti tervehtien!
Mitä teittekään sykkivälle sydämelle:
se teitä seurata tahtoisi tuulien teitä!
Minne?
Puro niin iloisena tyrskien rientää,
hopeisena hohtaen laaksoa kohti.
Te vikkelät aallot, sinne kiirehdätte!
Ja niityt ja taivas sen peilissä kuvastuvat.
Miksi kutsutte, kiehdotte kaipaavaa mieltä
mukaanne?
Tuot toivoa, onnea ihanaa,
sinä tervehtivän auringon leikkisä kilo.
Miten vilvoittaakaan autuaana väikkyvä kuvasi!
Niin lempeänä se hymyilee siniseltä taivaalta
ja ovat silmäni täynnä kyyneliä.
Miksi?
Vihreinä siintävät metsät ja pahdat,
ja kukkien lumi hohtaa säihkyen.
Koko luonto kirmaa neitseelliseen valoon,
kasvaa oras ja silmut aukeaa:
mikä puuttui vielä, sen löysivät jo.
Entä sinä?
Levotonta kaipausta! Sinä toivova sydän,
aina vain kyynelissä, murheen, tuskan kourissa?
Tunnen vaistojen heräävän sisälläni!
Kuka viimein laannuttaisi riepovan kaipuun?
Vain sinä avaat kevään rinnassani,
sinä vain!