Still ist die Nacht, es ruhen die Gassen,
in diesem Hause wohnte mein Schatz;
sie hat schon längst die Stadt verlassen,
doch steht noch das Haus auf demselben Platz.
Da steht auch ein Mensch und starrt in die Höhe
und ringt die Hände vor Schmerzensgewalt;
mir graust es, wenn ich sein Antlitz sehe –
der Mond zeigt mir meine eigne Gestalt.
Du Doppelgänger, du bleicher Geselle!
Was äffst du nach mein Liebesleid,
das mich gequält auf dieser Stelle
so manche Nacht, in alter Zeit?
Schubert, Franz (1797-1828)
Der Doppelgänger
Teos / sarja / kokoelmaSchwanengesang
Sävellysvuosi1828
LuetteloD 957:13
EsityskokoonpanoLauluääni, piano
SävellajiH-molli
TempomerkintäSehr langsam
Julkaistu1829
NimekeKaksoisolento
Suomentaja
KieliSuomi
KäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajalta
Laulettava suomennosEi
Vaiti on yö, saa nukkua katu,
hän tässä asui aikoinaan,
on muuttanut pois, se päättyi satu,
vaan talo on yhä paikoillaan.
Myös siellä on mies ja tuijottaa tähtiin
ja käsiä vääntää, kun tuska on.
Minä kauhistun, kun kasvot ne nähtiin:
omat kasvoni loisteessa kuutamon.
Oi kaksoisolento, kalpea veikko,
miks lempeni tuskaa matkit niin,
jota kestin täällä, kun olin heikko,
menneinä öinä - loputtomiin.
hän tässä asui aikoinaan,
on muuttanut pois, se päättyi satu,
vaan talo on yhä paikoillaan.
Myös siellä on mies ja tuijottaa tähtiin
ja käsiä vääntää, kun tuska on.
Minä kauhistun, kun kasvot ne nähtiin:
omat kasvoni loisteessa kuutamon.
Oi kaksoisolento, kalpea veikko,
miks lempeni tuskaa matkit niin,
jota kestin täällä, kun olin heikko,
menneinä öinä - loputtomiin.