Ravel, Maurice (1875-1937)

Chansons Madécasses

Teoksia sarjassa3
Teosten lukumäärä Laura-tietokannassa3
LuetteloM. 78

Kokoelman laulut Laurassa

  • Nahandove

    Teos / sarja / kokoelma Chansons Madécasses
    LuetteloM. 78:1

    Suomennokset

    • KieliRanska
      KäyttöoikeudetVapaa
      Nahandove, ô belle Nahandove!
      L’oiseau nocturne a commencé ses cris,
      la pleine lune brille sur ma tête,
      et la rosée naissante humecte mes cheveux.
      Voici l’heure; qui peut t’arrêter, Nahandove,
      ô belle Nahandove!
      Le lit de feuilles est préparé;
      je l’ai parsemé de fleurs et d’herbes odoriférantes;
      il est digne de tes charmes, Nahandove,
      ô belle Nahandove!

      Elle vient.
      J’ai reconnu la respiration précipitée
      que donne une marche rapide;
      j’entends le froissement de la pagne qui l’enveloppe;
      c’est elle, c’est Nahandove,
      la belle Nahandove!
      Reprends haleine, ma jeune amie;
      repose-toi sur mes genoux.
      Que ton regard est enchanteur!
      Que le mouvement de ton sein est vif
      et délicieux sous la main qui le presse!
      Tu souris, Nahandove, ô belle Nahandove!

      Tes baisers pénètrent jusqu’à l’âme;
      tes caresses brûlent tous mes sens;
      arrête, ou je vais mourir.
      Meurt-on de volupté, Nahandove,
      ô belle Nahandove!
      Le plaisir passe comme un éclair.
      Ta douce haleine s’affaiblit, 
      tes yeux humides se referment,
      ta tête se penche mollement,
      et tes transports s’éteignent dans la langueur.
      Jamais tu ne fus si belle, Nahandove,
      ô belle Nahandove!
      Tu pars, et je vais languir dans les regrets et les désirs. 
      Je languirai jusqu’au soir.
      Tu reviendras ce soir, Nahandove,
      ô belle Nahandove!
      KieliSuomi
      KäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissa
      Laulettava suomennosEi
      Nahandove, oi kaunis Nahandove!
      Yölintu on aloittanut laulunsa,
      täysikuu loistaa pääni yllä
      ja nouseva kaste kostuttaa hiukseni.
      Nyt on aika; kuka sinua mahtaa viivyttää,
      Nahandove, oi kaunis Nahandove!
      Lehtivuode on valmis,
      olen sirotellut siihen kukkia ja tuoksuvia yrttejä,
      se on sinun lumovoimasi arvoinen,
      Nahandove, oi kaunis Nahandove!

      Hän tulee.
      Tunnistan kiihtyneen hengityksen,
      joka johtuu nopeasta kävelystä,
      kuulen häntä ympäröivän lannevaatteen kahinan;
      se on hän, se on Nahandove,
      kaunis Nahandove!
      Tasaa hengitystäsi, nuori rakkaani,
      lepää sylissäni.
      Katseesi on niin lumoava!
      Povesi kohoilee niin nopeasti ja
      herkullisesti sitä puristavan käteni alla
      Sinä hymyilet, Nahandove, kaunis Nahandove!

      Suudelmasi tunkeutuvat sieluuni asti,
      hyväilysi sytyttävät aistini liekkiin –
      lopeta, tai kuolen!
      Voiko intohimoon kuolla, Nahandove?
      Kaunis Nahandove!
      Nautinto välähtää lävitsemme.
      Ihana hengityksesi rauhoittuu,
      kosteat silmäsi sulkeutuvat,
      pääsi nuokahtaa pehmeästi,
      ja kiihkosi hiipuu uupumukseksi.
      Olet kauniimpi kuin koskaan, Nahandove,
      oi kaunis Nahandove!
      Sinä lähdet, ja minä jään riutumaan ikävässäni ja halussani.
      Riudun iltaan asti.
      Sinä palaat tänä iltana, Nahandove,
      oi kaunis Nahandove!
  • Aoua!

    Teos / sarja / kokoelma Chansons Madécasses
    LuetteloM. 78:2

    Suomennokset

    • KieliRanska
      KäyttöoikeudetVapaa
      Aoua! Méfiez-vous des blancs,
      habitants du rivage.
      Du temps de nos pères,
      des blancs descendirent dans cette île;
      on leur dit: Voilà des terres,
      que vos femmes les cultivent.
      Soyez justes, soyez bons,
      et devenez nos frères.

      Les blancs promirent, et cependant
      ils faisaient des retranchements.
      Un fort menaçant s'éleva;
      le tonnerre fut renfermé
      dans des bouches d'airain;
      leurs prêtres voulurent nous donner
      un Dieu que nous ne connaissons pas;
      ils parlèrent enfin
      d'obéissance et d'esclavage:
      Plutôt la mort !
      Le carnage fut long et terrible ;
      mais, malgré la foudre qu'ils vormissaient,
      et qui écrasait des armées entières,
      ils furent tous exterminés.
      Aoua! Méfiez-vous des blancs!

      Nous avons vu de nouveaux tyrans,
      plus forts et plus nombreaux,
      planter leur pavillon sur le rivage:
      le ciel a combattu pour nous;
      il a fait tomber sur eux les pluies,
      les tempêtes et les vents empoisonnés.
      Ils ne sont plus, et nous vivons libres.
      Aoua! Méfiez-vous des blancs,
      habitants du rivage.
      KieliSuomi
      KäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissa
      Laulettava suomennosEi
      Au-aa! Älkää luottako valkoisiin,
      rannikon asukit.
      Isiemme aikaan
      valkoisia rantautui tälle saarelle.
      Heille sanottiin: ”Tässä maata,
      jota naisenne voivat viljellä.
      Olkaa reiluja, olkaa hyviä,
      ja tulkaa veljiksemme.”

      Valkoiset lupasivat, mutta kaiken aikaa
      he kaivautuivat syvemmälle maaperään.
      He rakensivat uhkaavan linnoituksen,
      he pitivät hallussaan ukkosta
      suljettuna pronssiputkiin.
      Heidän pappinsa halusivat antaa meille
      Jumalan, joka oli meille outo.
      Lopulta he alkoivat puhua
      tottelevaisuudesta ja orjuudesta:
      Mieluummin kuolema!
      Verilöyly oli pitkä ja hirvittävä,
      mutta huolimatta heidän syöksemästään ukkosesta,
      joka murskasi kokonaisia armeijoita,
      heidät kaikki tuhottiin.
      Au-aa! Älkää luottako valkoisiin!

      Olemme nähneet aina uusien tyrannien,
      aiempaa voimakkaampina ja monilukuisempina
      perustavan leirinsä rannalle:
      taivas on taistellut meidän puolellamme
      kaatamalla heidän niskaansa sateita,
      myrskyjä ja myrkyllisiä tuulia.
      Heitä ei enää ole, mutta me elämme vapaina.
      Au-aa! Älkää luottako valkoisiin,
      rannikon asukit!
  • Il est doux

    Teos / sarja / kokoelma Chansons Madécasses
    LuetteloM. 78:3

    Suomennokset

    • KieliRanska
      KäyttöoikeudetVapaa
      Il est doux de se coucher,
      durant la chaleur,
      sous un arbre touffu,
      et d'attendre que le vent du soir
      amène la fraîcheur.

      Femmes, approchez.
      Tandis que je me repose ici sous un arbre touffu,
      occupez mon oreille par vos accents prolongés.
      Répétez la chanson de la jeune fille,
      lorsque ses doigts tressent la natte,
      ou lorsqu'assise auprès du riz,
      elle chasse les oiseaux avides.

      Le chant plaît à mon âme.
      La danse est pour moi presque aussi douce qu'un baiser.
      Que vos pas soient lents;
      qu'ils imitent les attitudes du plaisir
      et l'abandon de la volupté.

      Le vent du soir se lève;
      la lune commence à briller
      au travers des arbres de la montagne.
      Allez, et préparez le repas.
      KieliSuomi
      KäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissa
      Laulettava suomennosEi
      Kuumuuden aikaan on ihanaa
      paneutua makuulle
      lehtevän puun alle
      ja odottaa sitä, kun iltatuuli
      tuo mukanaan viileän raikkauden.

      Naiset, tulkaa lähemmäs.
      Sillä aikaa, kun lepään tässä lehtevän puun alla,
      täyttäkää korvani pitkillä sävelmillänne.
      Laulakaa laulu nuoresta tytöstä,
      joka letittää sormin hiuksiaan
      tai joka istuu riisipellon vieressä
      ajamassa pois ahneita lintuja.

      Laulu miellyttää sieluani.
      Tanssi on minusta lähes yhtä suloista kuin suudelmat.
      Astelkaa hitaasti,
      matkikaa tanssillanne nautinnollisia asentoja
      ja intohimon tuomaa unohdusta.

      Illan tuuli nousee,
      kuu alkaa loistaa
      vuoren puiden läpi.
      No niin, menkää valmistamaan illallista!