Teos / sarja / kokoelmaFünf Lieder
Sävellysvuosi1840
Opusnumeroop. 40 nro 4
EsityskokoonpanoLauluääni, piano
Julkaistu1842

Im Städtchen gibt es des Jubels viel,
Da halten sie Hochzeit mit Tanz und mit Spiel.
Dem Fröhlichen blinket der Wein so rot,
Die Braut nur gleicht dem getünchten Tod.

Ja tot für den, den nicht sie vergißt,
Der doch beim Fest nicht Bräutigam ist:
Da steht er inmitten der Gäste im Krug,
Und streichelt die Geige lustig genug.

Er streichelt die Geige, sein Haar ergraut,
Es schwingen die Saiten gellend und laut,
Er drückt sie ans Herz und achtet es nicht,
Ob auch sie in tausend Stücke zerbricht.

Es ist gar grausig, wenn einer so stirbt,
Wenn jung sein Herz um Freude noch wirbt.
Ich mag und will nicht länger es sehn!
Das möchte den Kopf mir schwindelnd verdrehn!

Wer heißt euch mit Fingern zeigen auf mich?
O Gott – bewahr uns gnädiglich,
Daß keinen der Wahnsinn übermannt.
Bin selber ein armer Musikant.
NimekePelimanni
Suomentaja
Koivisto, Juhani
KieliSuomi
KäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissa
Laulettava suomennosEi
Kaupungissa on paljon iloa,
siellä vietetään häitä tanssien ja soittaen.
Iloitsevalle väikkyy viini niin punaisena,
Morsian vain on kalmankalpea.

Kuollut hän onkin hänelle, jota ei unohda,
mutta joka ei ole juhlassa sulhasena:
Siinä hän seisoo vieraitten keskellä kapakassa,
ja hyväilee viuluaan iloisesti.

Hän soittaa, hänen hiuksensa harmaantuvat,
Kielet soivat korkealta ja lujaa,
Hän painaa sitä rintaansa vasten eikä välitä,
vaikka se pirstoutuisi tuhanteen kappaleeseen.

On kauheaa kuolla näin,
kun nuori sydän vielä sykkii ilosta.
En voi, en tahdo enää sitä nähdä!
Se saa pääni sekaisin.

Kuka olette te, joka sormella osoitatte minua?
Oi Luoja – suojele meitä armollisesti,
Että ketään ei hulluus valtaa.
Minä itse olen vain köyhä soittaja.