Schumann, Robert (1810-1856)

Fünf Lieder

SäveltäjäSchumann, Robert (1810-1856)
Teoksia sarjassa5
Teosten lukumäärä Laura-tietokannassa3
Opusnumeroop. 40
Julkaistu1842

Kokoelman laulut Laurassa

  • Muttertraum

    SäveltäjäSchumann, Robert (1810-1856)
    Teos / sarja / kokoelma Fünf Lieder
    Sävellysvuosi1840
    Opusnumeroop. 40 nro 2
    EsityskokoonpanoLauluääni, piano
    Julkaistu1842

    Suomennokset

    • RunoilijaChamisso, Adelbert von (1781-1838)
      Kenen mukaanAndersen, Hans Christian (1805-1875)
      KieliSaksa
      KäyttöoikeudetVapaa
      Die Mutter betet herzig und schaut entzückt
      Auf den schlummernden Kleinen.
      Er ruht in der Wiege so sanft und traut.
      Ein Engel muß er ihr scheinen.

      Sie küßt ihn und herzt ihn, sie hält sich kaum.
      Vergessen der irdischen Schmerzen,
      Es schweift in die Zukunft ihr Hoffnungstraum.
      So träumen Mütter im Herzen.

      Der Rab indes mit der Sippschaft sein
      Kreischt draußen am Fenster die Weise:
      Dein Engel, dein Engel wird unser sein,
      Der Räuber dient uns zur Speise.
      NimekeÄidin unelma
      Suomentaja
      Koivisto, Juhani
      KieliSuomi
      KäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissa
      Laulettava suomennosEi
      Äiti rukoilee sydämestään ja katsoo ihastuneena
      uinuvaa pienokaista.
      Niin hentona ja rakastettuna hän lepää kehdossa.
      Äidistä hän näyttää enkeliltä.

      Hän suutelee ja syleilee poikaa, on pakahtua.
      Hän unohtaa maalliset vaivat,
      hänen unelmansa ulottuvat tulevaisuuteen.
      Niin haaveilevat äidit sydämissään.

      Mutta korppi ja sen suku
      raakkuu ikkunan ulkopuolella lauluaan:
      sinun enkelisi, sinun enkelisi on oleva meidän,
      ryövärinä hänestä tulee meidän ateriamme.

  • Der Soldat

    SäveltäjäSchumann, Robert (1810-1856)
    Teos / sarja / kokoelma Fünf Lieder
    Sävellysvuosi1840
    Opusnumeroop. 40 nro 3
    EsityskokoonpanoLauluääni, piano
    Julkaistu1842

    Suomennokset

    • RunoilijaChamisso, Adelbert von (1781-1838)
      Kenen mukaanAndersen, Hans Christian (1805-1875)
      KieliSaksa
      KäyttöoikeudetVapaa
      Es geht bei gedämpfter Trommel Klang;
      Wie weit noch die Stätte! der Weg wie lang!
      O wär er zur Ruh und alles vorbei!
      Ich glaub', es bricht mir das Herz entzwei!

      Ich hab' in der Welt nur ihn geliebt,
      Nur ihn, dem jetzt man den Tod doch gibt!
      Bei klingendem Spiele wird paradiert;
      Dazu bin auch ich kommandiert.

      Nun schaut er auf zum letzten Mal
      In Gottes Sonne freudigen Strahl;
      Nun binden sie ihm die Augen zu –
      Dir schenke Gott die ewige Ruh!

      Es haben die Neun wohl angelegt;
      Acht Kugeln haben vorbeigefegt.
      Sie zitterten alle vor Jammer und Schmerz –
      Ich aber, ich traf ihn mitten ins Herz.
      NimekeSotilas
      Suomentaja
      Koivisto, Juhani
      KieliSuomi
      KäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissa
      Laulettava suomennosEi
      Kuuluu vaimennetun rummun ääni;
      Kuinka kaukana se paikka vielä onkaan! Kuinka pitkä on tie!
      Voi kunpa hän olisi rauhassa ja kaikki ohi!
      Luulen, että sydämeni murtuu!

      Rakastin maailmassa vain häntä,
      vain häntä, joka nyt annetaan kuolemalle!
      Raikuvin soitoin pidetään paraatia;
      Minutkin on sinne komennettu.

      Nyt hän katsoo viimeisen kerran
      jumalan auringon ystävällisiin säteisiin:
      nyt hänen silmänsä sidotaan –
      suokoon Jumala sinulle ikuisen rauhan!

      Yhdeksän miestä on tähdännyt hyvin;
      kahdeksan luotia on mennyt ohi,
      Tämä kurjuus ja tuska saa heidät vapisemaan –
      Mutta minä, minä osuin häntä suoraan sydämeen.
    • RunoilijaChamisso, Adelbert von (1781-1838)
      Kenen mukaanAndersen, Hans Christian (1805-1875)
      KieliSaksa
      KäyttöoikeudetVapaa
      Es geht bei gedämpfter Trommel Klang;
      Wie weit noch die Stätte! der Weg wie lang!
      O wär er zur Ruh und alles vorbei!
      Ich glaub', es bricht mir das Herz entzwei!

      Ich hab' in der Welt nur ihn geliebt,
      Nur ihn, dem jetzt man den Tod doch gibt!
      Bei klingendem Spiele wird paradiert;
      Dazu bin auch ich kommandiert.

      Nun schaut er auf zum letzten Mal
      In Gottes Sonne freudigen Strahl;
      Nun binden sie ihm die Augen zu –
      Dir schenke Gott die ewige Ruh!

      Es haben die Neun wohl angelegt;
      Acht Kugeln haben vorbeigefegt.
      Sie zitterten alle vor Jammer und Schmerz –
      Ich aber, ich traf ihn mitten ins Herz.
      NimekeSotilas
      Suomentaja
      Lättilä, Jenni
      KieliSuomi
      KäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissa
      Laulettava suomennosEi
      Hän kulkee vaimennetun rummun tahdissa:
      paikka on niin kaukana, tie niin pitkä!
      Olisipa hän jo levossa ja kaikki ohi!
      Sydämeni tuntuu murtuvan kahtia.

      Olen maailmassa rakastanut vain häntä,
      häntä, jota nyt viedään teloitettavaksi.
      Joukko marssii ja soitto soi,
      myös minut on määrätty tähän tehtävään.

      Nyt hän katsoo viimeisen silmäyksensä
      Luojan auringon iloisiin säteisiin,
      nyt hänen silmänsä sidotaan –
      antakoon Jumala sinulle ikuisen levon!

      Yhdeksän otti hyvän tähtäyksen,
      kahdeksan kuulaa vihelsi ohi:
      he kaikki vapisivat surusta ja tuskasta –
      mutta minä, minä osuin häntä suoraan sydämeen.

  • Der Spielmann

    SäveltäjäSchumann, Robert (1810-1856)
    Teos / sarja / kokoelma Fünf Lieder
    Sävellysvuosi1840
    Opusnumeroop. 40 nro 4
    EsityskokoonpanoLauluääni, piano
    Julkaistu1842

    Suomennokset

    • RunoilijaChamisso, Adelbert von (1781-1838)
      Kenen mukaanAndersen, Hans Christian (1805-1875)
      KieliSaksa
      KäyttöoikeudetVapaa
      Im Städtchen gibt es des Jubels viel,
      Da halten sie Hochzeit mit Tanz und mit Spiel.
      Dem Fröhlichen blinket der Wein so rot,
      Die Braut nur gleicht dem getünchten Tod.

      Ja tot für den, den nicht sie vergißt,
      Der doch beim Fest nicht Bräutigam ist:
      Da steht er inmitten der Gäste im Krug,
      Und streichelt die Geige lustig genug.

      Er streichelt die Geige, sein Haar ergraut,
      Es schwingen die Saiten gellend und laut,
      Er drückt sie ans Herz und achtet es nicht,
      Ob auch sie in tausend Stücke zerbricht.

      Es ist gar grausig, wenn einer so stirbt,
      Wenn jung sein Herz um Freude noch wirbt.
      Ich mag und will nicht länger es sehn!
      Das möchte den Kopf mir schwindelnd verdrehn!

      Wer heißt euch mit Fingern zeigen auf mich?
      O Gott – bewahr uns gnädiglich,
      Daß keinen der Wahnsinn übermannt.
      Bin selber ein armer Musikant.
      NimekePelimanni
      Suomentaja
      Koivisto, Juhani
      KieliSuomi
      KäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissa
      Laulettava suomennosEi
      Kaupungissa on paljon iloa,
      siellä vietetään häitä tanssien ja soittaen.
      Iloitsevalle väikkyy viini niin punaisena,
      Morsian vain on kalmankalpea.

      Kuollut hän onkin hänelle, jota ei unohda,
      mutta joka ei ole juhlassa sulhasena:
      Siinä hän seisoo vieraitten keskellä kapakassa,
      ja hyväilee viuluaan iloisesti.

      Hän soittaa, hänen hiuksensa harmaantuvat,
      Kielet soivat korkealta ja lujaa,
      Hän painaa sitä rintaansa vasten eikä välitä,
      vaikka se pirstoutuisi tuhanteen kappaleeseen.

      On kauheaa kuolla näin,
      kun nuori sydän vielä sykkii ilosta.
      En voi, en tahdo enää sitä nähdä!
      Se saa pääni sekaisin.

      Kuka olette te, joka sormella osoitatte minua?
      Oi Luoja – suojele meitä armollisesti,
      Että ketään ei hulluus valtaa.
      Minä itse olen vain köyhä soittaja.