C'est des contrebandiers le refuge ordinaire.
Il est ici, je le verrai!
Et le devoir que m'imposa sa mère
sans trembler je l'accomplirai.
Air
Je dis que rien ne m'épouvante,
je dis, hélas, que je réponds de moi;
mais j'ai beau faire la vaillante,
au fond du coeur, je meurs d'effroi!
Seule en ce lieu sauvage,
toute seule j'ai peur,
mais j'ai tort d'avoir peur;
vous me donnerez du courage,
vous me protégerez, Seigneur!
je vais voir de près cette femme
dont les artifices maudits
ont fini par faire un infâme
de celui que j'aimais jadis!
Elle este dangereuse... elle est belle!
Mais je ne veux pas avoir peur!
Non, non, je ne veux pas avoir peur!
Je parlerai haut devant elle...
ah! Seigneur, vous me protégerez!
Seigneur, vous me protégerez! ah!
Je dis que rien ne m'épuvante,
je dis, hélas, que je réponds de moi... etc.
Protégez-moi, ô Seigneur!
Donnez-moi du courage!
Je ne me trompe pas... c'est lui sur ce rocher!
A moi, José... José...
je ne puis approcher.
Mais que fait-il? il ajuste, il fait feu...
Ah! j'ai trop présumé de mes forces, mon Dieu.
Bizet, Georges (1838-1875)
Carmen
SäveltäjäBizet, Georges (1838-1875)
Teosten lukumäärä Laura-tietokannassa7
Sävellysvuosi1873-74
Julkaistu1875
Kokoelman laulut Laurassa
-
C’est des contrebandiers le refuge ordinaire – Je dis que rien ne m’epouvante
Näytä lauluSäveltäjäBizet, Georges (1838-1875)Teos / sarja / kokoelma CarmenSävellysvuosi1873-74Kantaesitys3.3.1875EsityskokoonpanoSopraano, orkesteri tai pianoJulkaistu1875LisätietojaMicaëlan aaria oopperan Carmen kolmannesta näytöksestäSuomennokset
-
SuomentajaKieliSuomiJulkaistu1998Julkaistu teoksessaBizet, Georges: Carmen (libretto), KansallisoopperaKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosEiTämä on salakuljettajien tavallinen lymypaikka.
Hän on täällä, minä näen hänet kohta...
Hänen äitinsä minulle uskoman tehtävän
vien pelkäämättä päätökseen.
Vannon, ettei mikään hirvitä minua,
vannon, että vastaan itsestäni,
mutta turhaan teeskentelen rohkeaa,
sisimmässäni kuolen pelosta!
Yksin tässä autiossa paikassa,
aivan yksin minä pelkään,
mutta on väärin pelätä.
Sinä annat minulle rohkeutta,
sinä suojelet minua, Herra!
Näen läheltä sen naisen,
jonka inhottavat juonet
ovat tehneet heittiön hänestä,
jota rakastin kerran.
Nainen on vaarallinen... hän on kaunis,
mutta en tahdo pelätä.
Aion puhua suuni puhtaaksi hänelle...
Herra, suojele minua.
Herra, Sinä suojelet minua!
Vannon, ettei mikään hirvitä minua,
vannon, että vastaan itsestäni... jne.
Suojele minua, oi Herra!
Anna minulle rohkeutta!
Minä en erehtynyt... hän on tuolla kalliolla.
Tule tänne, Jose, Jose!
En voi mennä lähemmäksi.
Mitä hän tekee? Hän tähtää, hän ampuu...
Minä yliarvioin voimani, oi hyvä jumala!
-
-
Donnez, que j’essaie à mon tour – En vain pour eviter
Näytä lauluSäveltäjäBizet, Georges (1838-1875)Teos / sarja / kokoelma CarmenSävellysvuosi1873-74Kantaesitys3.3.1875EsityskokoonpanoMezzosopraano tai altto, orkesteri tai pianoJulkaistu1875LisätietojaCarmenin aaria oopperan kolmannen näytöksen alustaSuomennokset
-
Donnez, que j’essaie à mon tour.
Carreau! Pique! La mort!
J'ai bien lu... moi, d'abord, ensuite lui...
pour tous les deux, la mort!
En vain pour éviter les réponses amères,
en vain tu mêleras!
Cela ne sert à rien,
les cartes sont sincères et ne mentiront pas!
Dans le livre d'en haut
si ta page est heureuse,
mêle et coupe sans peur,
la carte sous tes doigts se tournera joyeuse,
t'annonçant le bonheur.
Mais si tu dois mourir,
si le mot redoutable est écrit par le sort,
recommence vingt fois,
la carte impitoyable répétera: la mort!
Encor! encor! toujours la mort!SuomentajaKieliSuomiJulkaistu1998Julkaistu teoksessaBizet, Georges: Carmen (libretto), KansallisoopperaKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosEiAntakaa, minä yritän vuorostani.
Ruutu, pata... kuolema!
Minä näen selvästi... minä ensin, sitten hän...
kummallekin kuolema.
Turha yrittää väistää katkerat vastaukset,
turhaan sekoitat!
Se ei auta mitään,
kortit ovat rehellisiä eivätkä valehtele.
Jos ylhäällä olevassa kirjassa
sivusi on onnellinen,
sekoita ja nosta pelkäämättä.
Kortti sormiesi alla kääntyy hyvin päin
ennustaen sinulle onnea.
Jos sinun taas on määrä kuolla,
jos kohtalo on kirjoittanut sen kauhean sanan,
voit aloittaa alusta kaksikymmentä kertaa
ja säälimätön kortti toistaa: kuolema!
Uudestaan, uudestaan, aina kuolema!
-
-
L’amour est un oiseau rebelle
Näytä lauluSäveltäjäBizet, Georges (1838-1875)Teos / sarja / kokoelma CarmenSävellysvuosi1873-74Kantaesitys3.3.1875EsityskokoonpanoMezzosopraano tai altto, orkesteri tai pianoJulkaistu1875LisätietojaCarmenin habanera oopperan ensimmäisestä näytöksestäSuomennokset
-
L'amour est un oiseau rebelle
que nul ne peut apprivoiser,
et c'est bien en vain qu'on l'appelle,
s'il lui convient de refuser!
Rien n'y fait, menace ou prière,
l'un parle bien, l'autre se tait;
et c'est l'autre que je préfère,
il n'a rien dit, mais il me plaît.
(Choeur:
L'amour est un oiseau rebelle
que nul ne peut apprivoiser,
et c'est bien en vain qu'on appelle,
s'il lui convient de refuser!)
L'amour! l'amour! l'amour! l’amour!
L'amour est enfant de bohème,
il n'a jamais, jamais connu de loi,
si tu ne m'aimes pas, je t'aime,
si je t'aime, prends garde à toi!
Si tu ne m'aimes pas, je t'aime... etc.
(Choeur:
Prends garde à toi! Prends garde à toi!
L'amour est enfant de bohème,
il n'a jamais, jamais connu de loi... etc.)
L'oiseau que tu croyais surprendre
battit de l'aile et s'envola;
l'amour est loin, tu peux l'attendre,
tu ne l’attends plus, il est là.
Tout autour de toi vite, vite, il vient,
s'en va, puis il revient;
tu crois le tenir,
il t'évite,
tu crois l'éviter,
il te tient!
l'amour! l'amour! etc.
(Choeur:
Tout autour de toi vite, vite, il vient,
s'en va, puis il revient;
tu crois le tenir,
il t'évite,
tu crois l’éviter,
il te tient!)
L'amour est enfant de bohème,
il n'a jamais, jamais connu de loi,
si tu ne m'aimes pas, je t'aime,
si je t'aime, prends garde à toi!
Si tu ne m'aimes pas,
si tu ne m'aimes pas, je t'aime!
Mais si je t'aime, si je t'aime, prends garde à toi!
(Choeur:
Prends garde à toi! Prends garde à toi!
L’amour est enfat de bohème... etc.)SuomentajaKieliSuomiJulkaistu1998Julkaistu teoksessaBizet, Georges: Carmen (libretto), KansallisoopperaKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosEiRakkaus on niskuroiva lintu,
jota kukaan ei voi kesyttää.
On aivan turha sitä kutsua luokseen,
jos sitä huvittaa kieltäytyä.
Mikään ei tehoa, ei uhkaus ei anelu.
Yksi puhuu kauniisti, toinen vaikenee;
ja tuosta toisesta pidän enemmän.
Hän ei puhunut mitään, mutta hän miellyttää.
(Kuoro:
Rakkaus on niskuroiva lintu,
jota kukaan ei voi kesyttää.
On aivan turha sitä kutsua luokseen,
jos sitä huvittaa kieltäytyä.)
Rakkaus! Rakkaus! Rakkaus! Rakkaus!
Rakkaus on mustalaislapsi,
joka ei ole koskaan tuntenut lakia.
Jollet rakasta minua, minä rakastan sinua
ja jos rakastan sinua, ole varuillasi!
Jollet rakasta minua, minä rakastan sinua... jne.
(Kuoro:
Ole varuillasi!
Rakkaus on mustalaislapsi,
joka ei ole koskaan tuntenut lakia... jne.)
Lintu, jonka luulit yllättäneesi
nousi siivilleen ja lensi pois.
Rakkaus on kaukana, sinä odotat sitä;
kun lakkaat odottamasta, niin siinä se on!
Se tulee äkisti kietoutuen ympärillesi,
lähtee pois ja palaa taas.
Kun luulet saaneesi sen kiinni,
se väistääkin sinua;
ja kun luulet päässeesi siitä,
se pitää sinua otteessaan.
Rakkaus! Rakkaus! Rakkaus! jne.
(Kuoro:
Se tulee äkisti kietoutuen ympärillesi,
lähtee pois ja palaa taas.
Kun luulet saaneesi sen kiinni,
se väistääkin sinua;
ja kun luulet päässeesi siitä,
se pitää sinua otteessaan.)
Rakkaus on mustalaislapsi,
joka ei ole koskaan tuntenut lakia.
Jollet rakasta minua, minä rakastan sinua
ja jos rakastan sinua, ole varuillasi!
Jollet rakasta minua,
minä rakastan sinua,
mutta jos minä rakastan sinua, ole varuillasi!
(Kuoro:
Ole varuillasi! Ole varuillasi!
Rakkaus on mustalaislapsi... jne.) -
L'amour est un oiseau rebelle
que nul ne peut apprivoiser,
et c'est bien en vain qu'on l'appelle,
s'il lui convient de refuser!
Rien n'y fait, menace ou prière,
l'un parle bien, l'autre se tait;
et c'est l'autre que je préfère,
il n'a rien dit, mais il me plaît.
(Choeur:
L'amour est un oiseau rebelle
que nul ne peut apprivoiser,
et c'est bien en vain qu'on appelle,
s'il lui convient de refuser!)
L'amour! l'amour! l'amour! l’amour!
L'amour est enfant de bohème,
il n'a jamais, jamais connu de loi,
si tu ne m'aimes pas, je t'aime,
si je t'aime, prends garde à toi!
Si tu ne m'aimes pas, je t'aime... etc.
(Choeur:
Prends garde à toi! Prends garde à toi!
L'amour est enfant de bohème,
il n'a jamais, jamais connu de loi... etc.)
L'oiseau que tu croyais surprendre
battit de l'aile et s'envola;
l'amour est loin, tu peux l'attendre,
tu ne l’attends plus, il est là.
Tout autour de toi vite, vite, il vient,
s'en va, puis il revient;
tu crois le tenir,
il t'évite,
tu crois l'éviter,
il te tient!
l'amour! l'amour! etc.
(Choeur:
Tout autour de toi vite, vite, il vient,
s'en va, puis il revient;
tu crois le tenir,
il t'évite,
tu crois l’éviter,
il te tient!)
L'amour est enfant de bohème,
il n'a jamais, jamais connu de loi,
si tu ne m'aimes pas, je t'aime,
si je t'aime, prends garde à toi!
Si tu ne m'aimes pas,
si tu ne m'aimes pas, je t'aime!
Mais si je t'aime, si je t'aime, prends garde à toi!
(Choeur:
Prends garde à toi! Prends garde à toi!
L’amour est enfat de bohème... etc.)SuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosEiRakkaus on kapinallinen lintu
jota kukaan ei voi kesyttää,
ja turhaan sitä kutsutaan,
jos sille sopii kieltäytyä!
Mikään ei vaikuta, uhkaus tai rukous,
yksi puhuu hyvin, toinen vaikenee;
ja toista minä suosin,
hän ei sanonut mitään, mutta hän miellyttää minua.
(Kuoro:
Rakkaus on kapinallinen lintu
jota kukaan ei voi kesyttää,
ja turhaan sitä kutsutaan,
jos sille sopii kieltäytyä!)
Rakkaus!
Rakkaus on mustalaisen lapsi,
se ei ole koskaan tuntenut lakia,
jos et rakasta minua, rakastan sinua,
jos rakastan sinua, ole varuillasi!
Jos et rakasta minua, rakastan sinua... jne.
(Kuoro:
Ole varuillasi!
Rakkaus on mustalaisen lapsi,
se ei ole koskaan tuntenut lakia... jne.)
Lintu jonka luulit yllättäväsi
nousee siivilleen ja lentää pois;
rakkaus on kaukana, voit odottaa sitä,
kun et odota sitä enää, se on täällä.
Se tulee ympärillesi nopeasti,
menee, palaa taas;
luulet ottavasi sen,
sen välttää sinut,
luulet välttäväsi sitä,
se ottaa sinut!
Rakkaus!
-
-
La fleur que tu m’avais jetée
Näytä lauluSäveltäjäBizet, Georges (1838-1875)Muut nimetDon Josén kukkaisaaria oopperasta CarmenTeos / sarja / kokoelma CarmenSävellysvuosi1873-74Kantaesitys3.3.1875EsityskokoonpanoTenori, orkesteri tai pianoJulkaistu1875LisätietojaDon Josén kukkaisaaria on oopperan toisesta näytöksestä. Hän palaa vankilasta, jonne on joutunut päästettyään pidätetyn Carmenin pakenemaan. He ovat sopineet tapaavaansa pienessä kapakassa. Näin tapahtuu, mutta rakkauskohtauksen katkaisee trumpettien iltasoitto, joka merkitsee sotilaille paluukäskyä kasarmille. Carmen ei ymmärrä, vaan loukkaantuu, kun Don Josè aikoo käskyä noudattaa. Tämä aaria on tenorimme vastaus. Hän muistelee heidän ensimmäistä tapaamistaan. Carmenia töllistelevät "sillä lailla" kaikki sotilaat, paitsi Don José. Siksi Carmen heitti akaasiakimppunsa juuri hänelle. Ja se riitti. (EP)Suomennokset
-
La fleur que tu m’avais jetée
dans ma prison m’etait restée.
Flétrie et sèche, cette fleur
gardait toujours sa douce odeur;
et pendant des heures entières,
sur mes yeux fermant mes paupières,
de cette odeur je m’enivrais
et dans la nuit je te voyais!
Je me prenais à te maudire,
à te détester, à me dire:
pourqui faut-il que le destin
l’ait mise là sur mon chemin!
Puis, je m’accusais de blasphème,
et je ne sentais en moimème,
je ne sentais qu’un seul désir,
un seul désir, un seul espoir:
te revoir, o Carmen, oui, te revoir!
Car tu n’avais eu qu’a paraître,
qu’a jeter un regard sur moi,
pour t’emparer de tout mon être,
o ma Carmen! Et j’etais un chose à toi!
Carmen, je t’aime!SuomentajaKieliSuomiKäyttöoikeudetKäyttölupa käsiohjelmaan pyydettävä suomentajaltaLaulettava suomennosEiKukka, jonka silloin heitit minulle
oli mukanani vankeuteni aikana.
Lakastuneena ja kuivanakin se kukka
vielä säilytti suloisen tuoksunsa;
ja loputtoman pitkinä tunteina,
maatessani silmät suljettuina
se tuoksu huumasi ja hurmasi minut;
oli kuin olisin yöllä nähnyt sinut!
Rupesin kiroamaan sinua,
inhoamaan sinua, kysymään itseltäni,
miksi ihmeessä kohtalo
oli juuri sinut lähettänyt minun tielleni!
Sitten syytin itseäni pyhän häpäisemisestä,
enkä pystynyt sisimmässäni tuntemaan
enää kuin yhden ainoan himon,
yhden ainoan himon, yhden ainoan toivon:
nähdä sinut jälleen, Carmen!
Sillä eihän sinun tarvinnut kuin näyttäytyä,
ja lävistää minut katseellasi,
kun jo valloitit minut aivan kokonaan,
oma Carmenini! Ja siitä lähtien kuulun sinulle!
Carmen, minä rakastan sinua! -
La fleur que tu m’avais jetée
dans ma prison m’etait restée.
Flétrie et sèche, cette fleur
gardait toujours sa douce odeur;
et pendant des heures entières,
sur mes yeux fermant mes paupières,
de cette odeur je m’enivrais
et dans la nuit je te voyais!
Je me prenais à te maudire,
à te détester, à me dire:
pourqui faut-il que le destin
l’ait mise là sur mon chemin!
Puis, je m’accusais de blasphème,
et je ne sentais en moimème,
je ne sentais qu’un seul désir,
un seul désir, un seul espoir:
te revoir, o Carmen, oui, te revoir!
Car tu n’avais eu qu’a paraître,
qu’a jeter un regard sur moi,
pour t’emparer de tout mon être,
o ma Carmen! Et j’etais un chose à toi!
Carmen, je t’aime!SuomentajaKieliSuomiJulkaistu1998Julkaistu teoksessaBizet, Georges: Carmen (libretto), KansallisoopperaKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosEiKukka, jonka minulle heitit
oli mukanani vankilassa.
Lakastuneena ja kuihtuneena
se säilytti suloisen tuoksunsa;
ja tunnin toisensa jälkeen
silmät suljettuina
minä humalluin sen tuoksusta
ja näin sinut yössä!
Aloin kirota sinua,
vihata sinua, sanoa itselleni:
Miksi kohtalon
piti heittää hänet tielleni!
Sitten syytin itseäni jumalanpilkasta,
enkä tuntenut sisälläni,
en tuntenut muuta kuin yhden halun.
Yhden halun, yhden toiveen:
nähdä sinut, Carmen, niin, nähdä sinut jälleen.
Sillä sinun ei ollut tarvinnut kuin ilmestyä,
kuin heittää yksi katse minuun,
vallataksesi olemukseni,
oi oma Carmenini! Ja minä olin sinun!
Carmen, minä rakastan sinua!
-
-
Les tringles des sistres tintaient
Näytä lauluSäveltäjäBizet, Georges (1838-1875)Teos / sarja / kokoelma CarmenSävellysvuosi1873-74Kantaesitys3.3.1875EsityskokoonpanoMezzosopraano tai altto, orkesteri tai pianoJulkaistu1875LisätietojaCarmenin aaria oopperan toisen näytöksen alustaSuomennokset
-
Les tringles des sistres tintaient
avec un éclat métallique,
et sur cette étrange musique
les zingarellas se levaient.
Tambours de basque allaient leur train,
les guitars forcenées grinçaient
sous des mains obstinées,
même chanson, même refrain.
Tra la la la tra la la la...
Les anneaux de cuivre et d'argent
reluisaient sur les peaux bistrées;
d'orange et de rouge zébrées
les étoffes flottaient au vent.
La dance au chant se mariait,
d'abord indécise et timide,
plus vive ensuite et plus rapide...
cela montait, montait, montait, montait!
Tra la la la tra la la la...
Les bohémiens, à tour de bras,
de leurs instruments faisaient rage,
et cette éblouissant tapage
ensorcelait les zingaras.
Sous le rythme de la chanson,
ardentes folles enfiévrées
elle se laissaient, enivrées
emporter par le tourbillon!
Tra la la la tra la la la... etc.SuomentajaKieliSuomiJulkaistu1998Julkaistu teoksessaBizet, Georges: Carmen (libretto), KansallisoopperaKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosEiHelistin helähteli metallisin kajahduksin
ja tämän oudon musiikin tahtiin
mustalaisnaiset
hypähtivät pystyyn.
Baskilaistamburiinit löivät tasaista tahtia
ja hullaantuneet kitarat vinkuivat
vaativissa käsissä
samaa laulua, samaa kertosäettä.
Tralalala tralalala...
Kupariset ja hopeiset sormukset
välkehtivät kellervänruskealla iholla;
oranssin ja punaisenkirjavat kankaat
hulmusivat tuulessa.
Tanssi ja laulu yhtyivät,
ensin epävarmana ja arkana,
sitten eloisampana ja ripeämpänä,
yhä kiihtyen, kiihtyen, kiihtyen!
Tralalala tralalala...
Mustalaismiehet sydämen kyllyydestä
antoivat soittimiensa soida,
ja tämä korviahuumaava meteli
lumosi mustalaisnaiset.
Laulun rytmissä.
intohimoisina, hullaantuneina, kiihtyneinä,
he antautuivat huumaantuneina
pyörteen vietäväksi.
Tralalala tralalala...
-
-
Près des remparts de Séville
Näytä lauluSäveltäjäBizet, Georges (1838-1875)Teos / sarja / kokoelma CarmenSävellysvuosi1873-74Kantaesitys3.3.1875EsityskokoonpanoMezzosopraano tai altto, orkesteri tai pianoJulkaistu1875LisätietojaCarmenin aaria oopperan ensimmäisen näytöksen lopustaSuomennokset
-
Près des remparts de Séville,
chez mon ami Lillas Pastia,
j'irai danser la séguedille,
et boire du manzanilla,
j'irai chez mon ami Lillas Pastia.
Oui, mais toute seule on s'ennuie,
et les vrais plaisirs sont à deux;
donc, pour me tenir compagnie,
j'emmenerai mon amoureux!
Mon amoureux... il est au diable!
Je l'ai mis à la porte hier.
Mon pauvre coeur très consolable,
mon coeur est libre comme l'air!
J'ai des galants à la douzaine;
mais ils ne sont pas à mon gré.
Voici la fin de la semaine:
qui veut m'aimer? je l'aimerai!
Qui veut mon âme? Elle est à prendre!
Vous arrivez au bon moment!
Je n'ai guère le temps d'attendre,
car avec mon nouvel amant
près des remparts de Séville,
chez mon ami Lillas Pastia,
j'irai danser la séguedille,
et boire du manzanilla,
dimanche j'irai chez mon ami Pastia.SuomentajaKieliSuomiJulkaistu1998Julkaistu teoksessaBizet, Georges: Carmen (libretto), KansallisoopperaKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosEiSevillan muurien lähelle,
ystäväni Lillas Pastian luo,
menen tanssimaan seguidillaa
ja juomaan manzanillaa.
Menen ystäväni Lillas Pastian luo!
Niin, mutta yksin vain ikävystyy
ja nautintoon tarvitaan kaksi.
Siis seurakseni otan mukaan
lemmittyni!
Lemmittyni... hän on hornan tuutissa!
Heitin hänet ulos ovesta eilen.
Sydänparkani on lohdutettavissa,
sydämeni on vapaa kuin tuuli.
Minulla on kosijoita tusinoittain,
mutta he eivät ole mieleeni.
Nyt on viikko lopuillaan...
Ken tahtoo rakastaa minua saa rakkauteni.
Kuka tahtoo sydämeni? Se on otettavissa!
Te saavuitte sopivalla hetkellä!
Minulla ei ole aikaa odottaa,
sillä uuden lemmittyni kanssa
lähden Sevillan muurien lähelle
ystäväni Lillas Pastian luo.
Menen tanssimaan seguidillaa
ja juomaan manzanillaa.
-
-
Votre toast
Näytä lauluSäveltäjäBizet, Georges (1838-1875)Muut nimetToreadorin aariaTeos / sarja / kokoelma CarmenSävellysvuosi1873-74Kantaesitys3.3.1875EsityskokoonpanoBaritoni, orkesteri tai pianoJulkaistu1875LisätietojaEscamillon aaria oopperan Carmen toisen näytöksen alkupuoleltaSuomennokset
-
Votre toast, je peux vous le rendre,
señors, señors,
car avec les soldats, oui,
les toréros peuvent s'entendre;
pour plaisir ils ont les combats!
Le cirque est plein, c'est jour de fête!
Le cirque est plein du haut en bas;
les spectateurs, perdant la tête,
les spectateurs s'interpellent à grand fracas!
Apostrophes, cris et tapage
poussés jusques à la fureur!
Car c'est la fête du courage!
C'est la fête des gens de coeur!
Allons! en garde! allons! allons! ah!
Toréador, en garde! Toréador! Toréador!
Et, songe bien, oui, songe en combattant
qu'un oeil noir te regarde
et que l'amour t'attend,
Toréador, l'amour, l'amour t'attend!
Tout d'un coup, on fait silence...
ah! que ce passe-t-il?
Plus de cris, c'est l'instant!
Le taureau s'élance en bondissant hors du toril!
Il s'élance! Il entre, il frappe!
un cheval roule,
entraînant un picador.
"Ah! Bravo Toro!" hurle la foule;
le taureau va... il vient...
il vient et frappe encor!
En secouant ses banderilles,
plein de fureur, il court!
le cirque est plein de sang!
On se sauve... on franchit les grilles!
C'est ton tour maintenant!
Allons! en garde! allons! allons! ah!
Toréador, en garde! Toréador! Toréador!
Et songe bien, oui, songe en combattant
qu'un oeil noir te regarde
et que l'amour t'attend,
Toréador, l'amour, l'amour t'attend!SuomentajaKieliSuomiJulkaistu1998Julkaistu teoksessaBizet, Georges: Carmen (libretto), KansallisoopperaKäyttöoikeudetVapaa käyttöoikeus käsiohjelmissaLaulettava suomennosEiVoin juoda maljan kanssanne,
herrat,
sillä sotilaiden kanssa toreadorit
tulevat toimeen;
molemmat taistelevat nautinnokseen.
Amfiteatteri on täynnä, on juhlapäivä!
Katsomo on täynnä ylhäältä alas.
Katsojat hullaantuvat
ja huutavat toisilleen kurkku suorana!
Syytöksiä, huutoja ja meteliä
aina raivonpuuskiin asti!
Sillä kyseessä on rohkeuden juhla!
Urheiden miesten juhla!
No niin, en garde! Nyt alkaa taisto!
Toreadori, ole varuillasi!
Ja muista, niin muista taistellessasi,
että tummat silmät sinua seuraavat
ja että rakkaus sinua odottaa!
Toreadori, rakkaus sinua odottaa!
Yhtäkkiä, kaikki ovat hiljaa,
ah, mitä tapahtuu?
Ei enää huutoa, tämä on se hetki!
Härkä syöksyy kohti hyppien ulos aitauksesta!
Se syöksyy kohti, tulee, iskee!
Yksi hevonen kellahtaa
ja tempaa mukaan picadorin!
"Ah, hyvä härkä!" ulvoo yleisö.
Härkä kääntyy... palaa...
tulee ja iskee uudestaan!
Se ravistaa irti pikkukeihäät
ja juoksee raivosta sokeana!
Areena on täynnä verta!
Miehet pelastautuvat, hyppäävät yli aitojen.
Nyt on sinun vuorosi!
Nyt mennään, en garde! Nyt aloitetaan!
Toreadori, ole varuillasi!
Ja muista, niin muista taistellessasi,
että tummat silmät sinua seuraavat
ja että rakkaus sinua odottaa.
Toreadori, rakkaus sinua odottaa!
-